Kappale kauneinta sielua

Olipa taas tänään rentouttava ja avartava tapaaminen Kirjaajan kanssa. Ällötyksen ällötys, mitä niille oikein opetetaan vai opetetaanko yhtään mitään? Ei olisi voinut mieli matalammaksi muuttua. Ensimmäiseksi pyysin Kirjaajaa varaamaan mulle ajan, Kirjaajan valtasi hämmästys ja kauhu. Tiedusteli mistä on kyse ja kertoi että heillä on yleensä tapana että Kirjaajakin on sitten paikalla. Sanoin välinpitämättömästi että kuinka vaan, kunhan saan ajan. Ihmetteli mun välinpitämättömyyttä - siitä vaan.

Kerroin kurssista ja valittelin sitä ettei vastannut oikein mun odotuksia. Kirjaaja vain jaahatteli ja nosteli ja rypisteli kulmiaan. Kerroin kuinka me osallistujat olimme päättäneet tehdä loppuosasta omamme näköisen. Kirjaaja oli sitten sitä mieltä että oli ollut mulle hyödyllinen, koska olin saanut kipinää pyytää muutosta. Joopeli joo.

Kerroin että vastuuntunto ja vaatimukset itseaiheutettuina rasittavat. Olisi ollut kurssia tarjolla, kerroin että nyt on minun kurssit käyty vähäksi aikaa, taas kulmat vispasivat. Tunsin - ehkä jopa näin - kuinka ilmestyi puhekupla Kirjaajan yläpuolelle, jossa ihmeteltiin että miksei tarjottu apu kelpaa.

Oletko joskus elämäsi aikana nukkunut hyvin? Luuletko tosiaan että kemiallinen uni on sen arvoista? Kerroin nauttineeni jo pelkän nukkumaanmenon ajattelemisesta aikoinaan ja kemiallista apua haluan ehdottomasti kokeilla, koska luomut ei ole auttaneet.

Ei parane tehdä montaa asiaa kerralla, täytyy hallita mielenliikkeitä, korostaa Kirjaaja. Kerroin kuinka levottomuus vaivaa. Tiedäthän ABC-oireyhtymän, siinä hajoitetaan tekemiset moneen paikkaan ja ympäristö ja mieli on kaaoksen vallassa, jatkaa Kirjaaja. Onhan tuokin tapa kuluttaa aikaa tietty - puhua jostain mikä ei koske minua millään tavalla. Pyydän konkreettista apua, konkreettisia keinoja, kunnon esimerkkejä tavoista hallita levottomuutta. Kysyn unikoulusta, Kirjaajaa hymyilyttää, minua ei. Ympäripyöreää. Mietin kuunnellessani hänen epämääräistä selostustaan, että miksi hinguin tänne, vaatimalla vaadin? Kyllä mulla luultavasti joku johtoajatus oli - kai - ehkä. Miksi sitten koko ajan tunnen olevani aivan väärässä paikassa.

Ilman Tiikeriä ei olisi mitään jäljellä. Siispä pelkään Tiikerin menettämistä levottomina päivinä ja ahdistavina öinä.