Töksäys

Miksi annan muiden sanomisten vaikuttaa niin paljon omiin tuntemuksiini? Ja ennen kaikkea niiden negatiivisten sanomisten. Osaisinko jättää töksäytykset omaan arvoonsa, osaisinko. Kuinka ne kuittaisin; nauramalla, olemalla välinpitämätön ? Vai yrittäisinkö muuttaa jo omaa ennakkoasennettani, en odottaisikaan mitään muuta kuin mitätöintiä.

Ei. Ei ja E I.

Enhän nyt voi varautua kuulemaan mitätöintiä, kun olen harjoittelemassa siitä pois. Tilanteet on selvitettävä ja tilanteiden on selvittävä olemalla se minä, joka tuntee ja loukkaantuu. Mitäpä jos harjoittelisinkin sanomaan ääneen sen miltä minusta ihan oikeasti syvällä sisimmässä tuntuu. Heureka, voisiko se olla noin yksinkertaista. Miten pystyisin siihen tänään, enhän pystynyt siihen eilen enkä viime kuussa. Minun täytyy oppia, minun täytyy opetella. Minä pystyn siihen, harjoittelen ja harjoittelen, kunnes osaan. En halua kuunnella töksäytyksiä hymyillen, eikä minun tarvitse. Minä voin itse määrätä mitä minulle sanotaan ja kuinka se sanotaan !

Eihän lähimmät ihmiset voi suoruudesta loukkaantua, sitähän hekin tarjoavat minulle töksäyttelyllään. Kieltäydyn nimittäin uskomasta että he töksäytyksillään HALUAVAT minua loukata. En usko kenenkään haluavan olla niin ilkeä.

Kai he uskovat töksäyttelevän ja jäykän kylmäkiskoisen tyylin herättelevän minut tähän maailmaan. Jospa he kuvittelevat minun näkevän ‘unta’. Minut saa hereille ainoastaan pudottamalla sängystä. Kun mahdoton tehtävä on suoritettu, he voivat pikaisesti palata jatkamaan normaalia elämäänsä.