Mielikuvitus

Astun verhojen taakse, lävitseni kulkee kuuma aalto ikäänkuin pieni sähköisku.
On pimeää.
Nostan kädet eteeni, jotta en törmää mihinkään.
Tyhjyyttä.
Silmät tottuvat pimeään, nyt näyttää enää hämärältä.
Outoja henkäyksiä tuntuu kasvoillani.
Joku puhaltelee, kai.
Erittäin kevyt ilmavirta, hieman eri suunnasta joka kerran.
Tuntuu turvalliselta, joku tai jokin on täällä kanssani.
Ilmavirta kietoutuu ympärilleni, puristaa, pitää sylissä.
Odotan sanoja, lohdutusta.
Pidätän hengitystäni.
Puristus loppuu, lysähdän maahan kuin märkä vaate.
Itkettää, suututtaa.
Mielikuvituskin pitää minua pilkkanaan.