Minä

On niin outoa olla minä. Kuka minä olen ? Miksi nykyisin en tiedäkään kuka olen ja mihin suuntaan pitäisi kulkemani.

Aikaisemmin minuuteni määritti suureksi osaksi eri asiat kuin nykyään. Aikaisemmin esitin minää. Minulla oli ikäänkuin käsikirjoitus, jonka mukaan toimin, tosin en sitä silloin
tietenkään tiennyt tai ymmärtänyt.

Nyt minä on hukassa. Mistä sen rakennan kaikkien näiden käsikirjoitettujen vuosien jälkeen. Minun pitäisi osata haluta. Minun pitäisi osata tehdä päätöksiä, jotka kantavat minua
eteenpäin. Minun pitäisi pystyä muuttumaan, menneestä huolimatta. Minun pitäisi pystyä muuttumaan huolimatta ympäristöni muuttumattomuudesta. Eihän muutokset tietenkään
isoja ole, mutta suunta on aivan päinvastainen kuin aikaisemmin.

Ainoa minkä tiedän varmasti on muutoksen tarpeellisuus. Olen rikkonut minuuteni muutaman menneen vuoden aikana miljooniksi palasiksi ja nyt minulla on vapaus päättää mitkä palat otan mukaan kuvioon ja mitkä jäävät syrjään, ehkäpä lopullisesti.

Sanotaan että rikkominen on nopeampaa kuin kokoaminen, ehkäpä nyt olen v i h d o i n k i n siinä taitekohdassa, jossa tapahtuu suuri ymmärrys. Ymmärrys siitä, että en voi aloittaa kokoamista ennenkuin kaikki palat on irrotettu toisistaan ja lajiteltu. Olen harjoitellut hokemalla tätä ääneen - en voi jouduttaa kokoamista. Yritän nyt jaksaa olla kärsivällinen kootessani - paloja pitää etsiä, sovittaa oikeaan kohtaan ja jopa hieman muokata. Jättäisinkö heti pois palan: hyvin tehty = nopeasti tehty.