Elämä se on kuin silikkiä vaan

Ahdistus nostaa taasen rajusti päätään. Yölliset pätkät, joita katselen kun kaihtimet on kiinni, eivät hävinneetkään cpap:n myötä. Toki ajattelin antaa aikaa hengityksen tasaantua, mutta nyt on kutakuinkin kuukausi tasoiteltu ja unet eivät anna levolle sijaa. Aamuiset päänsäryt jäivät menneisyyteen heti ensimmäisen ylipaineyön jälkeen ja yöllinen runsas hikoilu poistui. Olen tyytyväinen, mutta sitten en kumminkaan ole.

- - - Viime yönä olin kerrostaloasunnossa ja huomasin sulkiessani tuuletusikkunaa kuinka ulkona tulee lunta noin 10 cm puolessa tunnissa (olen aina ollut matemaatisesti etevä) ja pihalla näytti joku olevan odottamassa taksia. Jostain syystä jouduin ulos ja paikalle tuli poliisiauto, johon olin pakotettu nousemaan. Meitä istui kolme edessä, keskimmäinen ajoi. Ajaja tuikkasi ruuvimeisselillä kolmatta keuhkoon ja pudotti ovesta ulos. Tämän jälkeen ajaja kääntyi puoleeni ja sanoi että sinutkin on 'tapettava'. Kari Väänänenhän siinä ruuvarin kanssa heilui ja tökki siitä kylkeni ohi, mutta kuitenkin puseron läpi. Tokaisi jotain että vaikerra ja tiputti minut liikenteen jakajalle. Jäin siihen makaamaan ja odottamaan kunnes ohjaaja huutaisi poikki. Olin varma, että kyseessä oli kuvaukset, koska Väänänen osallisena.

Olin jälleen kerrostaloasunnossa, kello oli pitkälti yli puolen yön ja pihalla oli alle kouluikäisiä lapsia laskemassa mäkeä ja möyrimässä lumessa. Paheksuin vanhempia, jotka antavat lastensa elää kuin pellossa arki-iltana. Mutta sen verran tein myönnytystä, että ajattelin ehkä syynä olevan lyhyen ja vähälumisen talven. Ystävättäreni oli kylässä ja nyt tekemässä lähtöä, kun huomasin käytävässä naapurin, Ria Katajan, olevan lähdössä rientoihin. Mietin mielessäni, että tämä selittääkin sen kun en koskaan aiemmin ollut nähnyt hänen viettävän yöelämää. Olin hieman kade, että he pääsivät lähtemään yhdessä, mutta tietenkään en näyttänyt saati kertonut sitä heille.

Menin takapihan terassille katsomaan, jotta pääsevät turvallisesti matkaan. Terassilla oli oikein iloiset juhlinnat käynnissä ja olivat iloisia kun avasin oven niin pääsivät tyhjennykselle ja täydentämään juomavarastojaan. Yksi murjaanin näköinen vaalea mies iski silmänsä minuun ja teki itseään tykö. Käyttäytyi kuitenkin humalatilaan nähden suht sivistyneesti. Koko ajan minua vaivasi miksi mies vaikuttaa niin kovin tutulta. Naapuri näki kuinka väki vaelsi terassilta sisälle ja tuli oven kautta tyhjentämään asuntoa. Ystävättäreni oli noussut taksiin ja lähtenyt. Paikalla asunnossa oli vain murjaani ja naapuriin ihastunut pitkä mies. Lupasin murjaanille aivan varmasti vastata hänen soittoonsa seuraavana päivänä, mikäli numero olisi hänellä vielä silloin tallessa. Lähtivät kuin hidatetussa filmissä, vielä oven raosta vakuutellen yhteydenottoa ja kysellen josko olen aivan varma etten halua kuitenkin hänen jäävän viereeni yöksi. Vakuutin tietäväni mitä teen ja niin kaverukset poistuivat. Menin terassilta katsomaan heidän menoa ja silloin tajusin kuka murjaani on -Mieheni on palkkionmetsästäjä. Helpotukseni oli valtaisa kun tajusin, että hän ei tee taviksille mitään pahaa.

Näin kuitenkin samalla kuinka alaovesta tuli avaimilla kaksi asein ja peitetyin kasvoin varustettua miestä sisään. Kerroin naapurille ja hän piipahti kotonaan ja palasi hervottoman käsiaseen kanssa luokseni. Jähmetyimme oven saranapuolelle odottamaan - ovi oli lukossa - mutta kekseliäitä ja yli-inhimillisiä ominaisuuksia omaten asemiehet saivat irrotettua soittokellon ja sen ja postiluukun kautta pääsivät oven sisäpuolella olevaan lukkoon käsiksi ja sisälle. Naapuri ei ehtinyt käyttää asettaan edes uhkaamiseen, kun miehet olivat jo niskan päällä. Miehet vihjailivat koko ajan seksuaalisen väkivallan tekemisestä ja olivat vakuuttuneet, että minä olisin neitsyt joten minua se vahingoittaisi eniten. Naapuri kuitenkin viettelevän kutsuvasti asettui sängylle ja vilautteli hameen helmojensa alta paljastuvaa herkkua. Sai jopa pienen häpeän punan nousemaan poskilleen ja miehet kiinnostuivat hänen vahingoittamisestaan minua enemmän. Tajusin naapurin heittäytyneen houkutuslinnun osaan, jotta minä ottaisin aseen piilosta ja käyttäisin sitä uhkailuun. Nostin aseen ja ongelmia aiheutti aseen paino. En ensin edes löytänyt liipasinta, pöyrittelin asetta aika tumpelona. Miehet naureskelivat minun aseen käytölle ja toinen sanoi sen olevan vain lelu, siitä suivaantuneena laukaisin aseen miesten välistä suoraan ikkunan läpi. Nautin miesten ilmeen jähmeästä muutoksesta heidän tajutessaan, että sain aseen toimimaan. Nyt piti vielä saada ase naapurille. Miehet ensi pelästyksestä toivuttuaan lähtivät tulemaan minua kohti, laukaisin uudestaan. Ääni kuului, mutta luoti ei lähtenyt. Nyt naapuri tuli ja otti aseen ja latasi - klik, klik - sen uudestaan ja ampui kattoon. Sitten ei ollutkaan ongelmaa, soitto poliisille ja asemiehet vietiin pois. - - -

Koko unen ajan minua ahdisti se etten osannut etukäteen varautua tapahtuvaan ja tietää kuinka toimia, jotta en omalla toiminnallani ainakaan saattaisi sivullisia suurempaan vaaraan.

Yritän kestää ja ajatella, että ajan kuluessa tilanne korjaantuu, mutta silti toive tästä neljän vuoden piinan päättymisestä on niin hallitseva ajatus.