Lunta tupaan

Tiikeri on muutamia öitä viikossa poissa, ollut ainakin tähän saakka. Kyläpaikan rouva kertoi jotta Tiikeri ei haluaisi ja hänenkin mielestään on hieman väärin, että joutuu olemaan. Joopa, tosi kiva. Enhän mäkään haluaisi, mutta ... Syyllisyys on ollut tarpeeksi kova ilman arvosteluakin ja nuo kommentit ei ainakaan sitä vähennä. Olisinpa sairastunut kuusi vuotta aiemmin niin tietäisin mitä minun kuuluisi tehdä. Mulla olisi niin valmis käsikirjoitus ja loppuhuipentuma vetäisi kaikki mykäksi.

Voi uskoisipa joku, että en haluaisi olla sairas - en mistään hinnasta. Haluaisin olla ihan tavallinen töllikkä, joka käy töissä ja kiroaa vuokrankorotuksia. Surkuttelee sitä ettei ole löytänyt elämänsä miestä. Laihduttaa ja lihoo taas. Tuskittelee ystävien kanssa ongelmiaan. Voi pitää tai olla pitämättä yhteyksiä sukulaisiin. Odottaa kesälomaa kuin kuuta nousevaa ja kun kotiutuu niin varaa jo uuden reissun, väliajat makselee edellisen reissun luottokorttilaskuja ja tulevaa matkaa. Toisin sanoen haluaisin olla velvollisuuksista vapaa töllikkä, joka ajattelee vain ja ainoastaan itseään.

Nyt mulle rupeaa valkenemaan pikkuhiljaa kuinka ressukka mä oikeasti olen. Koko elämäni tähän asti olen esittänyt vahvaa ja jaksavaa ja nyt kaikki murenee, kun tajuan että olen vain miellyttämällä saanut pidettyä ihmisiä lähelläni. Olen heittäytynyt tarpeen niin vaatiessa vaikka kynnysmatoksi ja hymyillyt ja kiitellyt, että sain olla juuri se johon kenkäsi pyyhit. Kyllä on palapelin palaset sulaneet niin pahoin muodottomiksi möykyiksi, että ei niitä saa enää toistensa lomaan aseteltua. En jaksa tajuta, että mun pitäisi tämän sontakasan läpi ryömiä voittajana maaliin. Mihin halvatun maaliin, enhän edes tiedä missä se on ?