Mun kone kaatu

Tänään on ollut joltiseenkin huono päivä. Lounasaikaan Tiikeri otti mikrosta jauhelihakastikerasiaa ja tietty se oli kuuma, kun oli ikäänkuin sitä varten siellä ollut, niin eikös se tee kuperkeikan ja siitä iso klöntti mun jalkapöydälle. Kastike istui siinä kuin tauti ennenkuin keksin jonkun rievun millä hinkata se pois. Pari palorakkulaa ja erittäin kiukkuinen ämmä oli lopputulos. Totta vie tiedän, että vahinko mikä vahinko, mutta kyllä kaikki voimailusanat käytin jotka tiedän ja sitten itkua perään. Siivoan lattiaa ja itken, siirryn jäähylle partsille ja itken. Tuossa vaiheessa itken jo sitä miten voin olla niiiiin paksa äiti, että tuollaisesta hermostun. Olen pyytänyt anteeksi ja osittain saanutkin.

Nyt sitten illalla kun hyörin paksun ahterokseni kanssa sänkyni ja tietokonepöydän välissä niin eikös peräposket tönäse pöydän nurin. Pöytä on hutera, pikemminkin taso, joka tahdon voimalla on pysynyt paikoillaan. Olin ihan varma, että mun urani nörttinä loppui siihen, mutta ainakin vielä tuntuu toimivan. Ehkä onni oli, että se ei ollut päällä eikä edes lämmin, mene ja tiedä.

Tänään olis varmaan ollut sopiva päivä hypätä elämäni ensimmäinen benji -hyppy tai vaikka kokeilla osaisinko ajaa moottoripyörää ja hiukan keulia.