Halaa

Kuka mulle anteeksi antaa,
luulen että saan yksin ristini kantaa.
En uskoa jaksa, en apua saa,
juuri nyt kun kipeimmin tarvitsen lohduttajaa.
Halaa, paina pääni olalles,
anna mulle tilaa kuten lapselles.
En tahdo sääliä vaan yhdenvertaisuutta,
läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta.
Mä itseäni lohdutan,
tunnen sen kuin viemäriin valuvan.
Näen ympärilläin köyhyyttä, kärsimystä, tuskaa,
mut silti oma elämäni suurinta on roskaa.