Toivo

Toiveeni herää , nyt he alkavat jo ymmärtää,
mutta kuulen lauseen, kuulen toisen, vieläkin hämärtää.
Enempään en enää pysty,
selitän, selitän aina vaan jos kysytään.
Miksi?
Vaikka itseni jo vakuuttanut oon,
en pääse täydellisyyshakuisuuttani pakoon.
Miks Luoja mulle väärän luonteen lois,
vaik Hän kaiken muuttaa vois.
En syyttää voi tästä edes Taivaan Isää,
Hän tuskin vaivojani tieten lisää.
Ilo tulee pilleristä,
mitä siin on pohtimista.