Johan nyrjähti

Olin tänään ohjatussa rentoutuksessa. Olen ollut aikaisemminkin ja tulos ei valitettavasti ole ollut toivottu, mutta yrittäähän aina voi. Tänäänkään tulos ei ollut toivottu, mutta erittäin yllättävä. Hahmotimme kehoamme ja aloitimme jakamalla itsemme puolikkaiksi. Ensin oikea puoli, tunnustele oikea poski, oikea käsi ja oikea jalka. Mieti ja kohdista kaikki huomiosi oikeaan puoleen, vertaile vasempaan, joka ei vielä ole saanut huomiota. Sitten tuli vasen puoli ja sen jälkeen jatkettiin raajaparit yhtä aikaa ja läpi koko keho. Paitsi minä. Minä, siis tuntemukseni jumittui siihen oikeaan puoleen. Oikea puoli suhisi kuin tähtisädetikku, oikein kihelmöi. Kyseinen harjoitus loppui, kihelmöinti ei. Sain kuulla, että oikea puoli on toiminnan puoli ja vasen tunteen puoli. Vasemmalla puolella ei tuntunut sitten yhtikäs mitään. Luulin saavani sydänkohtauksen, koskapa oikean puolen tuntemukset olivat niin voimakkaat. Minulta kysyttiin olinko toiminnan naisia eli hoivasinko itseäni toiminnallisesti. Pakko oli myöntää. Nykyään on tosi vaikea pysähtyä ja kuunnella itseään ja tuntemuksiaan. Ketä yritän huijata? Siis en pysty nykyään alkuunkaan pysähtymään. Sosiaalinen en halua olla kuin tietyssä määrin, mutta fyysisessä tai passiivis-fyysisessä (kulkuneuvo) liikkeessä täytyy olla.
Mutta takaisin päivällä tapahtuneeseen. Harjoitus vaihtui ja silloin se minulle iski tajuntaan. Jos vasen puoli on tunteet ja sillä puolen ei tapahtunut yhtikäs mitään, niin kuinka solmussa olenkaan. Yllätys, yllätys, yhdistin asian välittömästi yöllisiin uniini. Eihän ole mikään ihme, jos olen näin solmussa, ettei unikaan tuo armahdusta. Kraana avattiin. Itkultani en enää voinut keskittyä muihin harjoituksiin. Olin niin hämmästynyt reaktiostani. Ei tuntunut pahalta, ei ahdistanut, ei pelottanut, itketti vaan. Loppua ei meinannut tulla millään, puhdistava vaikutus oli valtaisa. Oivalsin tai siis sain konkreettisen todisteen siitä, että jotakin on lukossa ja avain hukassa. En siis ollutkaan luulosairas. Luulosairauden luulo/harha on ollut niin voimakasta ja voimia verottavaa. Tosin tajusin sen vasta nyt. Toisaalta olen kyllä jo jonkin aikaa haaveillut pääsystä hypnotisoitavaksi, toteuttamista en ole uskaltanut edes ajatella. Toisin sanoen mieleni kertoo asioita munkkilatinaksi ja minulta puuttuu tulkki. Koska on kuitenkin kyse niin läheisestä - kuin omasta mielestä - niin 'kehonkielestä' on voinut jotain päätellä.