Eilen olimme hurvittelemassa, vietimme Nökön juhlapäivää karusellissa. Sää suosi, mutta sankari ei. En ole kertaakaan nähnyt Nökön elämänsä aikana hymyilevän/nauravan - paitsi vahingoniloisena. Eipä eilinen tehnyt poikkeusta, kaikki oli hänelle suunniteltua ja lähes kaikki hänen toiveensa toteutettiin, mutta niin venyi alahuuli pitkällä - pari läheltäpiti tilannetta vältimme, ettei hän huuleensa kompastunut. Nökö on kuulema cool, toki joo, onhan hän jo himpun toisella kymmenellä. Lopullinen lukko tuli kuitenkin ystävättäreltäni, joka sanoi: 'Saa täällä Kiraja hymyilläkin'. Vetäisin suupielet yhteen takaraivon kautta ja purin hammasta yhteen etten olisi itkua tihrustanut.
Olin ihmetellyt miksi on toisinaan niin vaikeaa ottaa kapula käteen ja soittaa, eilinen kirkasti sen todella. En kestä yhtään 'omituisia' kommentteja. Mää yritän, voi kekko, mää yritän, mutta raja on niin lähellä. En tiedä mitä on sen rajan toisella puolen, mutta jostain kumman syystä en edes haluaisi piipahtaa siellä pällistelemässäkään. Mä tiedän sen että en ole oma entinen, läpi kyynelten hymyilevä, molla enää. Mihin hävisi ne ystävät, jotka aikoinaan kehottivat kertomaan ja näyttämään kun on huono päivä, antoivat 'luvan' olla oma itseni - sitä vartenhan ystävät ovat.
Kuinka tärkeänä pidän ystävyyden säilyttämistä, en kai kuitenkaan anna sen mennä itsekunnioitukseni ohi ? Ystävyys ei voi olla pelkkä itseisarvo, ystävyys ja kunnioitus ansaitaan. Olenko petturi, jos annan ihmisen lipua pois elämästäni, ei ole tarkoitus ketään kuitenkaan häätää ilkeästi. Antaa vain mennä, jos yhteenliimanneet elämäntilanteet ja kokemukset muuttuvat. Voisiko joku kuittailla sen takia etten kerro hänelle kaikkea, ei ole kyse valehtelemisesta vaan halusta ja uskalluksesta.
Lähdemme kuntoutumaan viikoksi, jääpähän osa arkisesta huollosta pois - ei tarvitse suunnitella eikä toteuttaa. Tänään meillä poikkesi vieraita, jotka käyvät vain muutaman kerran vuodessa ja huomasin toisen silmien etsiytyvän vähän väliä tarkkailemaan epäjärjestystä. Se ei loukannut, koska kyseessä ei ollut kukaan läheinen, kommentoinnista olisin loukkaantunut. Mietin vain olettiko hän etten huomaa vai oliko hänelle mitään väliä sillä vaikka huomaisin.
