ITTVTH

Vähän aikaa sitten minulla havaittiin ITTVTH -Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaatoimintahäiriö

Näin se ilmenee:

Päätän lähteä lenkille. Lähtiessäni ulos huomaan postia eteisenpöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen lenkille.Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit.Laitan kävelysauvat eteisen nurkkaan ja rypistän roskapostin roskakoriin, jokaon pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.
Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos jaroskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaakutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksipostimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, jotenlähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan limsatölkin, jota olinollut juomassa.

Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi limsaa pitkin pöytää, siirrän sitä hiemansyrjään. Huomaan, että limu on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä senjääkaappiin. Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken virvokkeen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olenkastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämäänkastelukannua kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.

Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, muttatodennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä senoikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat.Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läikkyy lattialle. Joten, laitankaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaanläikyttämäni veden.

Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi:Lenkillä ei ole käyty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty,lämmin limsa on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejäon edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani,enkä muista minne olen laittanut kävelysauvat. Miettiessäni, miksi mitäänhommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollutkiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt.

Suhde

Suhde muodostuu yleensä vähintään kahden ihmisen välille ja näitä osapuolia yhdistää kuminauha. Kuminauha antaa periksi tarvittaessa ja toisinaan suhteen toisen osapuolen on myös annettava periksi ja kuljettava etääntyjän suuntaan, jotta kuminauha ei katkea.
Kuminauhaa ei voi venyttää äärettömästi elastisuudesta huolimatta. Mikäli kuminauha joutuu venymään liikaa niin se napsahtaa poikki ja lyö kintuille jättäen siihen muistutuksen suhteen kipeästä katkeamisesta pitkäksi ajaksi.
Kuminauhan elastisuus kärsii myös käyttämättömyydestä, se hapertuu ja kuivuu. Mikäli kuminauha sitten joutuu venymään, se ei kestä suurtakaan rasitusta vaan katkeaa. Kuminauha ei kuitenkaan nyt lyö kintuille vaan ainoastaan katkeaa jättäen molemmille osapuolille hieman väljähtänyneen olon.

Vihan valjastaminen

En osaa käyttää negatiivisia tunteita positiivisesti hyväkseni.

Kiukku lamaa minut.Ärtymys, erittäin suuri ärtymys, lamaa minut.Käsittämättömältä tuntuva epäoikeudenmukaisuus lamaa minut.

Olen kuitenkin jo niin pitkällä että tiedän näin tapahtuvan ja yritän kuumeisesti miettiä keinoa katkaista lamaannus. En ole vielä löytänyt. Osaan kuitenkin yliviivata sen hetken neonvihreällä. Jospa laitan heti yliviivauksen jälkeen infrapunatunnistinlasit nenälleni ja näen missä kohti vastapuolella ‘punoittaa’ pahiten. Muut ovat niin rauhallisia ja järjestelmällisiä tuollaisissa tilanteissa. Siis kaikki muut paitsi minä. Hehän vain näyttävät rauhallisilta. Nyt minä näen (kiitos infrapunatunnistinlasien) missä lämpö nousee ja tykyttää pahiten ja siis tiedän heidän nauttivan tilanteista yhtä vähän kuin minäkin. Jahuu, olen nyt konkretisoinut ja järkiperäisesti todistanut itselleni että ei muut mitään yli-ihmisiä olekaan.

Oma aika

Tiikeri on ollut sairaana jo kolmisen päivää enkä ole päässyt itsekseni kuin kauppaan, niin nyt rupeaa tuntumaan että ollaan liian iholla, siis toistemme tai ainakin minun. Sain Tiikerille seuraa illaksi, mutta käytinkin sen velvollisuuteen, en itselleni ja mieliala pyllähti heti väärään suuntaan. Onneksi velvollisuudessa oli mukana Ihana, jonka kanssa pystyin jakamaan asioita ja se hiukan kompensoi ajatusmylläkkää.
Onneksi olen vihdoinkin tajunnut oma aika -käsitteen eli se ei tarkoitakkaan minun ja Tiikerin aikaa vaan minun ihan omaa aikaa, aikaa olla vaikka perse edellä puussa jos siltä tuntuu. Olen myös antanut periksi sille että minä tarvitsen omaa aikaa ja minulla on lupa haluta omaa aikaa. Minun oma aika ei ole keneltäkään loppuviimeksi pois, vaan saattaa jopa helpottaa ympäristönikin elämää.

Laulaja

Asuinpiirissäni kulkee Laulaja. Toisinaan laulelee ilman nuotteja, mutta toisinaan tarvitsee lasiset nuotit. Tässä iltana eräänä oli lasiset nuotit kai päässeet vähiin ellei peräti loppumaan, koskapa hän saapasteli ovelleni pyytämään kahta egee. Näin välittömästi punaista. Olen (yrittänyt) kieltää kaikenlaisen kaupustelun ja tuputtamisen puhelimitse ja postitse. Tämä hyväkäs seisoo pipo kourassa tarjoten sitä pantiksi.

Lumi

Katselen kun kevyet lumihiutaleet leijailevat alas. Seison katulampun valokiilan ulottumattomissa. Valossa lunta sataa, pimeässä ei. Saan kuitenkin pyydystettyä yhden hiutaleen kielelleni pimeässäkin. Outoa, en näe lumihiutaleita, mutta silti tunnen ne.Pyörin ympäri. Sataa, ei sada, sataa, ei sada. Levitän käteni siiviksi ja nousen ilmaan, allani on pumpulipilvet, joihin voisin sukeltaa. Humpsahdan pehmeään pakkaslumeen, mikä pöllähtää kuin puuteri ympärilläni. Kikatan kun hiutaleet hiljalleen sulavat kasvoillani, ne muuttuvat vedeksi ikään kuin kyyneliksi.
Siispä nauran ja itken yhtä aikaa.Tummalla taivaalla näkyy tähdenlento. Onneksi tähteä ei satu, jos se vaikka tipahtaakin, sillä allahan on pehmeää lunta. Ajatus helpottaa, kun ympärilläni on puhdasta valkoista, mikään eikä kukaan voi minua satuttaa. Nousen istumaan ja näen taas talot ja muutamien ikkunoiden valot, lempeät, kutsuvat. Kuulunko kutsuttuihin, totta kai. En vielä tiedä kuka kutsuu, mutta tiedän varmasti, että saan kutsun. Minun toivotaan saapuvan, minua odotetaan. En halua tuottaa pettymystä, täytettiinhän minunkin toiveeni.

Paha

Se paha elää minussa,
syömässä käy aivoissa.
Tyhjän tilan luikerrellen täyttää,
merkkivanan jälkeensä vain jättää.
Tieto kiirii mulle asti,
pahalle löytyi taas uusi rasti.
Räjäytän, taon, heilutan,
toivon sen suuntaa muuttavan.
Jätä mut paha rauhaan,
niin voisin ehkä tarttua taas kauhaan.
Sekoittaisin itselleni elämän,
ehkä entistä ehomman.
Pieni kun suureksi muuttuu,
niin silloin valtavoimat puuttuu.

Suo

Jos ajan kulkua joudutan,
kaiken pienempään pakettiin mahdutan.
Suo mut nopeammin imaisee,
kitusistaan karvaan sylkäisee.

Raivo

Piilevä raivo tää,
ei sitä voi hyödyntää.
Kun sen irti päästää,
siltä ei voi ketään säästää.
Raivo puskee ulos huokosista,
huuto syvältä kitusista.
Poika järkkyy,
äidin sydän särkyy.
En tahdo olla paha,
voisko mut parantaa raha.

Uni

Unessako voimia kerään,
tuskin, sillä joka aamu painajaiseen herään.
Nukutusnuijalla tai napilla,
saisin unet puhtoiset kuin papilla.
Ehkä enkeliksi muutun,
muutoin todella suutun.
Tarvin pitkään hiljaisuutta,
jotta saisin aikaan uutta.
Pääni on kuin seula,
pinnan alle jo painuu keula.
Ota kiinni, kätes ojenna,
tai sitten mieles tyystin kovenna.
Koeta pääni pinnan alle painaa,
pidä siellä kunnes musta tulee vainaa.

Halaa

Kuka mulle anteeksi antaa,
luulen että saan yksin ristini kantaa.
En uskoa jaksa, en apua saa,
juuri nyt kun kipeimmin tarvitsen lohduttajaa.
Halaa, paina pääni olalles,
anna mulle tilaa kuten lapselles.
En tahdo sääliä vaan yhdenvertaisuutta,
läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta.
Mä itseäni lohdutan,
tunnen sen kuin viemäriin valuvan.
Näen ympärilläin köyhyyttä, kärsimystä, tuskaa,
mut silti oma elämäni suurinta on roskaa.

Toivo

Toiveeni herää , nyt he alkavat jo ymmärtää,
mutta kuulen lauseen, kuulen toisen, vieläkin hämärtää.
Enempään en enää pysty,
selitän, selitän aina vaan jos kysytään.
Miksi?
Vaikka itseni jo vakuuttanut oon,
en pääse täydellisyyshakuisuuttani pakoon.
Miks Luoja mulle väärän luonteen lois,
vaik Hän kaiken muuttaa vois.
En syyttää voi tästä edes Taivaan Isää,
Hän tuskin vaivojani tieten lisää.
Ilo tulee pilleristä,
mitä siin on pohtimista.