Allapäin

Kuka muistaa missä televisiosarjassa esiintyi 'Nyynä' (niin se oli suomennettu) ? Tuli jostain ykskaks mieleen. Juttelen nimittäin välillä itsekseni ja sanoin ääneen, että mitäs Nyynä.

Näyttää vähän siltä, että tämä blogi on vain valittamista varten ja sitähän riittää. Aloitetaan kevyimmästä eli mun kone jumittaa. Sain jo ohjeen poistaa yhden ohjelman ja kone virkustui, mutta sitten tarvitsin poistettua ohjelmaa ja latasin sen uudelleen ja ongelma palasi. Antaa olla.

Yhä edelleen syyllistän itseäni sairastumisestani. En tajua miksi asia on taas ajankohtainen, luulin jo sen olevan käsitelty ja ohi. Kaikertaa, kaikertaa. Tiikerikin jokin aika sitten esitti kysymyksen, että jos olisin tiennyt sairastuvani niin olisinko peruuttanut tilauksen. Mä en pääse täältä ylös, vaikka kuinka pinnistelen. Mua pelottaa ja ahdistaa. Haluan ja tarvitsen onnistumisen ja paranemisen merkkejä enkä niitä löydä. Kirjaajan kanssa keskustellaan ja asiat näyttävät hetken paremmilta, mutta sitten se epätoivo vyöryy päälle kuin hyökyaalto. En enää tiedä mitä sanon mun voinnin kyselijöille, totuuden sanominen ääneen ahdistaa niin suunnattomasti. En tosin haluaisi valehdellakaan tai pikemminkin jättää kertomatta.

Ehkä pitäisi tulla niin äärimmäisen järisyttävän pelottava kokemus, jotta tajuaisi haluavansa jatkaa elämää. Nykyisellään tämä olemassaolo on vain selviämistä, en nauti mistään, en tunne mitään, en itseasiassa haluakaan enää mitään. Kaikki on yhdentekevää. Välinpitämättömyyden lisääntyminen pelottaa. Yritän keksiä uusia luovia asioita ja saada niihin innostuksen mukaan ikäänkuin hymyillä peilikuvalleen niin kauan, että alkaa oikeasti hymyilyttää. Innostuksen esittäminen/näytteleminen ei auta. Siirryn kauemmas ja kauemmas todellisuudesta - tahtomattani.

Olisi hirveän tärkeää, että voisin luottaa. Olen ollut oma peruskallioni ja nyt kun sitä ei ole niin olen aivan eksyksissä. En välillä oikein tiedä onko näkemäni unet sittenkään niiiin ahdistavia vai kuvittelenko vaan.

Apostolin kyyti

Tänään tepastelin ystävättäreni kanssa ympäri kaupungin, kummallakin oli kamera mukana. Lähdimme hyvissä ajoin aamulla ja saimme nauttia kaupungin tyhjyydestä. Retki oli erittäin antoisa - ehkä jopa liiankin, sillä tuntuu että harmaat aivosolut ovat yhä edelleen juoksupyörässä. Onneksi mun kameran akku ei kestänyt loppuun asti, sillä silmätkin väsyivät. En ole harjaantunut kuvaaja niinpä paneuduin kuvaamiseen - ehkä liian - intensiivisesti. Tai ehkä sain liian paljon UV-säteilyä, vaikka olikin pilvipouta.

Näin entuudestaan tuntemattomia lintuja, jotka liikkuivat hauskasti. Menen tarkkailemaan niitä lintuja aivan varmasti uudestaan. Niissä oli jotain suunnattoman kiehtovaa ja tuli olo niinkuin olisi ulkomailla ollut. Oli myös hienoa huomata, että aivan kaikki ei ole vielä tässä maailmassa nähty.

Pyykkipäivänä

OINAS pesee kaiken, niin villasukat, silkkisolmiot kuin urheiluvaatteensakin pikapesuohjelmalla 90 asteessa. Kyllä nopsa pesu riittää, kun laittaa lämpötilan tarpeeksi korkeaksi, ajattelee oinas. Kun pesu on suoritettu, se mitä vaaterassukoista vielä on jäljellä heitetään ulos narulle ilman pyykkipoikia. Aamulla pyykit kerätään maasta ja kasa työnnetään lähimpään kaappiin. Pahimmin pesusta kärsineet riekaleet heitetään roskikseen, jota oinas pitää aina saatavilla vaatekaapin vieressä.

HÄRKÄ ei nyt tänäänkään viitsisi ruveta pyykkäyshommiin. Ei hän viitsinyt eilenkään, eikä viime viikolla, joten pyykkiä alkaa jo kerääntyä. Mutta silloin, kun härkä viitsii, hän todellakin viitsii! Hän vaan tarvitsee aikaa asian kypsyttelyyn. Kun pyykkipäivä koittaa, aloittaa härkä toimensa aamuvarhaisella, sinnikkäästi hän kantaa koneeseen kasoja kasojen perään. Tällä kerralla koneellisia kertyi kaksitoista. Koko huusholli ja härän sieraimetkin höyryävät illalla, kun urakka alkaa olla ohi. Pyykinpesussa on härän mielestä yksi hyväkin puoli: kun kone pyörii, ei sillä aikaa tarvitse tehdä mitään.

KAKSONEN pesee pyykkiä silloin tällöin. "Ai niin huomenna on tekstinkäsittelykurssi ja steppiharkat" - kaksonen huomaa tarvitsevansa sinne sopivat varusteet ja heittää koneeseen kolme kappaletta tekstiilejä. Seuraavana päivänä koneeseen rientää noin seitsemän tekstiiliä ja seuraavana päivänä viisi. Näin se menee, tätä rataa, ja hyvin sujuu! Hitaammat tekstiilit, kuten lakanat ja sensellaiset, peseytyvät kuin itsestään ohikiitävällä hetkellä, esim. viittomiskielen kurssin aikana.

RAPU lämmittää jo ajoissa aamulla saunan padan puilla. Hän keittää pyykkinsä saunan tunnelmallisessa hämärässä. Pyykkiä puukauhalla hiljalleen hämmentäessään hän muistelee mistä mikäkin vaate on 25 vuotta sitten hankittu. Rapu unohtuu aatoksiinsa ja lipuu menneisyyteensä muistelemaan niitä kauniita tarinoita ja tuhansia tunteita, joita kukin vaatekappale hänen mieleensä palauttaa. Kuten laulussakin lauletaan on jokaisella räsymaton raidallakin oma tarinansa: vaaleanpunainen yöpaitani, jonka sain joululahjaksi 5-vuotiaana Aino-tädiltä, ensimmäiset itsekutomani villasukat, joista sain todistukseen 7+, rippimekko...

LEIJONA ihmettelee hiukan sitä, että joutuu pesemään pyykkinsä itse. Mutta pakko mikä pakko saa leijonankin tähän hommaan. Hieman yliolkaisesti ja dramaattisesti heittää hän koneeseen tupla-annoksen pesupulveria. Pyykistä tulee sitä parempaa mitä enemmän se vaahtoaa! Koneen hurratessa hoilailee hän suosikkejaan tuntemistaan oopperoista peilin edessä ja pohtii missä asussa näyttäisi parhaimmalta. Koko homma ei sovi leijonalle laisinkaan ja jatkuvasti hän ihmettelee sitä, miten universumissa onkaan tapahtunut niin paha suunnitteluvirhe, että kukaan näin tyhjänpäiväiseen hommaan joutuu aikaansa uhraamaan.

NEITSYT on viimeksi pyykännyt toissapäivänä, joten nyt on jo korkea aika! Hän valitsee kaupan hyllyltä allergiatestatun, tuoksuttoman tuotteen, joka ei sisällä säilöntäaineita, vaan ainoastaan antiallergeenejä. Pyykit on jo hyvissä ajoin lajiteltu materiaalien ja värien mukaisiin kasoihin. Neitsyt on hankkinut pesukoneekseen harvinaisen masiinan, jossa on mahdollisuus tuplaklikkaukseen. Siinä on nappula, jota painamalla pyykki peseytyy kaksi kertaa peräkkäin, ja tietysti myös huuhtoutuu tuplasti. Puhtaan pyykin laskostaminen ja pinoaminen kaappiin millimetritarkkoihin pinoihin on neitsyen sydäntä lähellä. Kun hän ihaillen luo katseensa valmiisiin hyllyriveihin, hänen mielensä rauhoittuu ja hän oivaltaa: "Tämä, jos mikä, on TAIDETTA!"

VAAKA vierastaa hiukan pyykinpesua, mutta suhtautuu siihen kuitenkin vakavasti. Syystä. Värisävyt! Huolellisesti vaaka valitsee supermarketissa pesuaineet kirjopyykille: optiset kirkasteet, jotka säilyttävät tekstiilien värit ja syventävät niitä, on ehdoton vaatimus. Valkopyykille tietysti valkopesuun suunnattu pesuaine, joka tekee lakanoista häikäisevän valkoisia! Tekstiilit on lajiteltu tarkasti puna-, sini- ja muihin värisävyihin. Loppusilaus tulee tietysti huuhteluaineesta, joka tekee pyykistä pehmeää kuin lapsen iho. Ja se parfyymi! Tärkein kriteeri pesuainetta valitessa on hajuste! Se on jopa tärkeämpää kuin pakkauksen ulkonäkö.

SKORPIONI ei ole lainkaan vakuuttunut pyykinpesun tärkeydestä ja siitä, pitääkö kaiken aina olla niin puhdasta, siloista ja kaunista... Mutta pakon edessä antautuu myös skorpioni. Kolme viikkoa pesuvadissa lionneet vaatteet on työnnettävä pesukoneeseen ennen kuin ne maatuvat. Maatuminen, kompostoituminen, uudelleensyntyminen ja regeneraatio kyllä viehättävät skorpionia filosofisella tasolla, mutta... miten se nyt vaatteisiin pätee.. Ei vaan joo! Kaikki mustat ja violetit vaatteet joutuvat samaan tulikuumaan kylpyyn kokemaan totaalisen transformaation! Vain ne vaatteet, jotka testistä selviävät kelpaavat skorpionille jatkossa.

JOUSIMIES "Miten tää nyt menikään?" miettii jousimies ja yrittää vaivalloisesti hioa älynystyröitään. "Ai niin, kuuskyt ja kirjo!" Niinhän se aina on tehty. Sinne kaikki ja sassiin. Hän unohtaa pesupulverin, mutta onneksi hän ei huomaa sitä. Ei hän huomannut sitä viimeksikään, joten asiasta ei koskaan koidu hänelle turhanpäiväistä stressiä. Kun kone on jo vähän liiankin täynnä, työntää hän viime tingassa sekaan vielä lenkkitossut ja eteisen maton. Linkousvaihe on jousimiehen mielestä kiva! Se kuulostaa äänekkyydessään yhtä juhlalliselta kuin ruotsinlaivan lähtö Helsingin satamasta! Jostain syystä myös kylpyhuoneen lattialla villisti sinne tänne pomppiva kone viehättää jousimiestä ja saa hänet hilpeälle tuulelle. Kun pyykki on valmista ripustettavaksi, jousimies ottaa kasan koneesta ja levittää sen lähimmän tuolin ja oven päälle sieväksi mytyksi. Kaikki on kuivaa jo kolmen viikon päästä, paitsi alimmat, joissa kasvaa vienonvihreää hometta. Homeen hän on tottunut rapsimaan pois lusikalla.

KAURIS pohtii aikansa ja tekee tarpeelliset säädöt koneeseen: energiansäästöohjelma, vajaatäyttö, alhainen lämpötila ja minimipesuaika. Näin säästyy energiaa, vettä ja aikaa. Kaikki säästö on kotiinpäin, ja sitä paitsi vaatteet kuluvat vähemmän. Kauriin pesukone on aina aikaansa edellä, viimeisin huippumalli hyötysuhteessa, luontoystävällisyydessä ja ekologisuudessa!

VESIMIESTÄ rassaa ainoastaan kaikkien keksittyjen masiinoiden alkeellisuus ja myös pyykinpesun globaalinen funktio. Pesukonemielessä on hänen tehtävä myönnytys: aika hyvin toimii! Nykyiset koneet jopa kuivaavat pyykit! Jäljelle jää enää pyykkien saattaminen viikattuina kaappeihin. Jätämme hänet rauhassa sitä kehittelemään. Maailman pyykinpesun kehittely vie vielä hiukan aikaa, mutta tulee onnistumaan. Global Megapearls toteutuu vielä, piankin. Vesimiehen toimesta.

KALAT muistaa joskus työntää oudot kasat huoneidensa nurkista koneeseen, jonka nimi on kuulemma pesukone. Koneeseen virtaa vesi. Vaahto vaatteiden välissä yltyy. Syntyy outo seos vaatteista, vedestä, pesupulverista ja nesteeseen liuenneista ainesosista. Tämä saa kalan päässä aikaan lähes runolliset mittasuhteet: koneen hidas jurrutus ja pyörivä liike, se hypnoottisen suggestiivinen näky saa kalan luiskahtamaan maailmankaikkeuden ykseyden aatoksiin; kaiken sulautuminen kaikkeen... kaikki olemme vain samaa... sekä pyykkini, että minä.

Perjantai 13. päivä

Yleensä perjantaille osuva 13. päivä on ollut jollain onnellisella sattumuksella piristetty. Tänään ei tapahtunut mitään erikoisen ihanaa, mutta ei tosin mitään ällöäkään - paitsi mun amppelimansikkaan oli tullut kirvoja ja paljon. Annoin niille nyt kylmää vettä niskaan, kun en saanut ketään valjastettua leppisten keruuseen - yritin kyllä. Jos kylmä kylpy ei auttanut niin huomenna minut voi bongata ahteros pystyssä etsimässä leppäkerttuja.

Siispä lähden nyt grillaamaan

Löysin halvalla näppärästi liikuteltavan grillin, siinä saa koko piknikin tarpeet kerralla paikan päälle eikä käsvarret veny.

Lauantai 07072007

Kyllä on lauvantain tv:n ohjelmatarjonta o n n e t o n t a, ohjelma jonka olisin halunnut nähdä tuli teemalta ja digi-digi ei ole meille vielä tullut (mennyt luultavasti väärään osoitteeseen).

Mitä teit tasan vuorokausi sitten?
Kasailin 'kaatunutta' tietokonepöytää.

Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä?
En ole vielä tutustunut, toivon tutustuvani Tiikerin harrastuksen tiimoilta.

Onko sinulla paljon rutiineja?
Mitä rutiineja, jos aamulla heti herättyään menee hyskään niin onko se rutiini vai pakko.

Miksi asut siellä missä asut?
Koska tässä asunnossa on parveke.

Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on?
Kyllä, seitsemäs heinäkuuta.

Koska viimeksi teit itse ruokaa?
Eilen.

Muistatko, minkä cd:n ostit ensimmäiseksi?
TLC ja sain siskon nauhoittamaan sen kasetille, koska mulla ei ollut cd-soitinta.

Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä?
Istuinkyhmyt tiukasti tuolissa, välillä nojaan selkänojaan välillä en.

Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan?
Haluaisin olla muistamatta omaa tilannettani ja tutustua kaikkeen ympäröivään ikäänkuin ensimmäistä kertaa ja iloita kokemastani.

Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
Ei taida olla kuin yksi salaisuus, kukapa niitä laskemaan.

Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin.
Yleensä joka yö, mutta en kerro viimeöistä vaan osan aikaisemmasta, koska oli niin omituinen verrattuna viimeaikaisiin. Tanssin entisen työkaverin (mies) kanssa ja askeleet osuivat niin hyvin yhteen, että olimme kuin yhtä. Tunne jo siinä unessa oli sanoinkuvaamaton enkä meinannut sitä todeksi uskoa, kuinka nautin siitä tanssista ja työkaverini viemisestä. Hän kuiskasi vielä tanssimme lopuksi ' I think I love you'.

Aistitko, jos sinua tuijotetaan?
Luulen ainakin aistivani - valitettavasti.

Ketä kättelit viimeksi?
Kirjaajaa.

Mitä näet kun suljet silmät?
Kissan silmät hohtavat pimeässä.


Mitä valitinkaan aluksi, onneksi meni myös sivu suun act!one.

Tähtimerkit rannalla

OINAS ottaa rannalle lähtiessään mukaansa sulkapallomailat, frisbeen sekä lentopallon. Viltillä paikoillaan makaaminen on hieman hankalaa. Viime kesänä ennätys paikallaan pysymisessä oli 5 minuuttia. Tänä kesänä hän ei edes yritä yltää moiseen suoritukseen.

HÄRKÄ varokoon nahkansa palamista hänen nukahtaessaan kuuman kesäauringon syleilyyn. Neljän tunnin nokoset keskipäivän kuumimmassa ultraviolettisäteilyssä voi saada aikaan pahaa jälkeä... Jos härkä ei halua näyttää rantaretken jälkeen käristetyltä pihviltä, sivelköön hän nahkaansa suurimman löytämänsä suojakertoimen ja ottakoon mukaansa herätyskellon.

KAKSONEN ottaa rannalle mukaan kännykän, matkaradion, viisi kirjaa ja kannettavan tietsikan, sekä matkatelkkarin. Näin voi aurinkoa ottaessa myös harrastaa ja olla aktiivinen. Hän soittaa makoillessaan kahdeksalle ystävälleen ja kertoo kaikille olevansa rannalla ottamassa aurinkoa. Kaksonen pyytää kaikkia kavereitaan soittelemaan hänelle päivän aikana ja näin tapahtuukin. Siitä seuraa, että:

RAPU laittaa korviinsa korvatulpat. Sitä ennen, vaikka ujo onkin, on hän hihkaissut kaksoselle: "Laita jo ne toosat kiinni!" Hän ei kestä kuunnella kuinka kaksosen matkaradio pauhaa, telkkari kertoo uutisia, kaksonen pälättää ja kännykkä piippaa jatkuvalla syötöllä tauotta, ja kaikki yhtäaikaa. Rapu tuli tänne RENTOUTUMAAN. KERRANKIN kun lähtee kotoaan reissun päälle, joutuu kuuntelemaan tällaista hulabaloota! Ensi kerralla rannalle lähtiessään rapu ottaa mukaansa äänieristetyn teltan. Siellä saa nauttia omasta yksityisyydestä ja hiljaisuudesta.

LEIJONA on bodannut koko talven. "Vihdoin tuli kesä ja saan paljastaa komeuteni", hän miettii tyytyväisenä. Leijona kävelee koko päivän rantaviivaa pitkin edes takaisin ja nauttii katseista. Ja kyllä hän niitä saakin. Hänen uljas, ryhdikäs olemuksensa vetää puoleensa koko rantaväen huomion. Sivusilmällä hän seuraa, kuinka päät kääntyvät hänen menonsa tahtiin, aivan kuten tennisottelussa katsomon katseet seuraavat palloa.

NEITSYELLÄ on mukana aurinkovarjo, lämpömittari ja pesuvati. Pesuvatiin hän hakee merivettä ja ennen viltille asettautumistaan hän huuhtoo hiekat pois jaloistaan, jottei viltti hiekkaantuisi ärsyttävästi. Suojakerroin n:o 58 on levitetty iholle tasaisesti jo hyvissä ajoin. Neitsyt on päättänyt ottaa aurinkoa aurinkovarjon alla, varovaisuus on valttia. Ultraviolettisäteilyn terveysvaaroista on puhuttu jo ihan kylliksi! Eivätkö ihmiset tajua?! Veteen hän ei mene, ennen kuin terveysviranomaiset ovat tutkineet kyseisen uimarannan kolibakteerimäärät.

VAAKA on ostanut vetävimmät ranta-asusteet valmiiksi jo talvella. Hän asettuu viehättävästä Marimekolta ostetun pyyhkeensä päälle ja nauttii. Hän ihailee luonnon kauneutta. Hän ihailee ihmisten kauneutta. Hän tuntee olevansa kaunis ja niin hän onkin. Hän rupattelee kepeästi ihmisten kanssa ja löytää monta uutta tuttavuutta. Siinä sivussa ihmisten kanssa chattaillessa tulee hankituksi tyylikkäät rusketusraidat, joista hän on perin tyytyväinen.

SKORPIONI viihtyy rannalla vaatteet päällä. Ei hän riisuudu, se on liian paljastavaa... Toinen vaihtoehto on, että hän saapuu rannalle mustassa kumisessa sukelluspuvussa snorkkeleineen kaikkineen ja viettää aikansa piilossa veden alla merenalaisen valtakunnan ihmeitä tarkkaillen ja salaisuuksia etsien. "Kunpa löytäisin sen uponneen haaksirikkoutuneen aluksen!" Voi! Unelmien täyttymys olisi päästä tutkimaan kaikki ne piilossa olevat salaisuudet, joita nämä mystiset alukset kätkevät!

JOUSIMIES ryntää polkupyörällä rannalle ja juoksee suoraan veteen. Hyppää laiturilta pää edellä alta aikayksikön, polkupyörä meinasi tulla mukana. Onneksi pyörä jäi laiturille, eikä siis uponnut. Ui samantien kilometrin päähän rannasta ja takaisin, vaikka niin ei saisi tehdä. Jousimies unohti turvamääräykset. "Kiva reissu!" hän hihkaisee iloisena, hyppää takaisin polkupyörän satulaan ja ampaisee kohti uusia seikkailuja. Illalla jousimies saapuu vielä rantaan uittamaan viittä koiraansa, koska kieltotaulu "Koirien uittaminen kielletty" on mennyt taas ihan sivu suun.

KAURIS tuskin varovaisena ihmisenä nahkaansa polttaa, mutta päreet saattavat palaa. Ekaksikin aivan liian lähelle hänen rauhaansa saapuu vilttiensä kanssa nuorisojengi, vaikka kauris muutenkin jo piiloutui rannan suurimman kiven taakse. Päreet parkaisevat siinä vaiheessa kun radiosta alkaa pauhata Suomi-iskelmää ja uusinta teknoa. Kauris haluaisi olla "vasten autiota hiekkarantaa", joten hän päättää muuttaa majakanvartijaksi jo ensi kesänä. Näin tapahtuukin. Tällä tavalla käytännöllinen kauris iskee kolme kärpästä yhdellä iskulla; hän saa auringonottorauhan, ammatin ja asunnon.

VESIMIES makaa selällään ja katselee taivaan pilviä. Hän miettii mistä ne tulevat ja minne ne menevät. Ja miksi? Kauas pilvet karkaavat... mutta... KUINKA ne saisi kiinni? Pilvihaavi? Onko se jo keksitty? Pilvensäilöntä-... tuota... -laite...? Joku satunnainen ohikulkija tulee rupattelemaan vesimiehen kanssa, mutta ei saa mitään vastausta. Vesimies ei nyt kuule mitään, hänen keskittymiskykynsä on suunnattu tärkeämpiin asioihin. Kuinka hyödyntää pilviä ihmiskunnan parhaaksi? Satunnainen ohikulkija tuumaa, että taitaa tuo tyyppi olla "ihan pilvessä". No niinhän vesimies onkin, mutta täysin omalla persoonallisella tavallaan...

KALAT ajattelee, että tänään ei voi iho palaa, koska tuulee. Eihän aurinko voi tarttua tuulella, eikö vaan? Tuulihan lennättää auringonsäteet pikavauhtia muualle, ohi hänen herkän hipiänsä. Lapsena kala ajatteli, että tuuli syntyy siitä, kun puut rupeavat heilumaan. Näin puut saavat ilmavirrat liikkeelle. Kala ajattelee näin vielä tänä päivänäkin ja seuraa silmä herkeänä puiden liikkeitä. Tuulta aiheuttaa myös se, kun meri alkaa heilumaan. Myös aallot saavat ilmavirrat tehokkaasti liikkeelle. - Uimisessa on kalan mielestä jotain jumalallista. Uidessaan hän tuntee yhtyvänsä ja sulautuvansa mereen ja kuvittelee olevansa vähintään Poseidon, Merten Jumala, tai sitten ihan suomalaisittain Ahti vaan.

Mun kone kaatu

Tänään on ollut joltiseenkin huono päivä. Lounasaikaan Tiikeri otti mikrosta jauhelihakastikerasiaa ja tietty se oli kuuma, kun oli ikäänkuin sitä varten siellä ollut, niin eikös se tee kuperkeikan ja siitä iso klöntti mun jalkapöydälle. Kastike istui siinä kuin tauti ennenkuin keksin jonkun rievun millä hinkata se pois. Pari palorakkulaa ja erittäin kiukkuinen ämmä oli lopputulos. Totta vie tiedän, että vahinko mikä vahinko, mutta kyllä kaikki voimailusanat käytin jotka tiedän ja sitten itkua perään. Siivoan lattiaa ja itken, siirryn jäähylle partsille ja itken. Tuossa vaiheessa itken jo sitä miten voin olla niiiiin paksa äiti, että tuollaisesta hermostun. Olen pyytänyt anteeksi ja osittain saanutkin.

Nyt sitten illalla kun hyörin paksun ahterokseni kanssa sänkyni ja tietokonepöydän välissä niin eikös peräposket tönäse pöydän nurin. Pöytä on hutera, pikemminkin taso, joka tahdon voimalla on pysynyt paikoillaan. Olin ihan varma, että mun urani nörttinä loppui siihen, mutta ainakin vielä tuntuu toimivan. Ehkä onni oli, että se ei ollut päällä eikä edes lämmin, mene ja tiedä.

Tänään olis varmaan ollut sopiva päivä hypätä elämäni ensimmäinen benji -hyppy tai vaikka kokeilla osaisinko ajaa moottoripyörää ja hiukan keulia.

Tekaisin yön pimeinä tunteina

TYÖHAKEMUS

Olen aivan käsittämättömän kiinnostunut yrityksessänne avoinna olevasta johtajan virasta, samoin kuin suorastaan magneettimaisen vetovoiman omaavasta organisaatiostanne, onhan yrityksenne tunnetusti omalla sektorillaan ehdottomasti maailman paras yritys. Haluankin sitoutua voimiani säästämättä ja laadusta tinkimättä sekä koko organisaation kehittämiseen että henkilökohtaiseen missiooni ja visiooni, joka on tehdä yrityksestänne koko universumin nopein, kaunein ja seksikkäin.

Kohtalon oikusta ja vedonlyönnin tuloksena en tee tällä hetkellä kykyjäni vastaavaa työtä, vaan toimin Vempeleen kunnan likakaivojen putsaajana ja sivutoimisena suolihuuhtelijana. Viikonloppuisin kuskaan keikkahommina banaaneja.

Motivaationi johtajan työhön on aivan järkyttävän maksimaalinen myös siksi, että tilapäinen likviditeettivaje uhkaa henkilökohtaista kassavarantoani, joten töitä pitäisi saada ja mieluummin vaikka heti samantien välittömästi, eikä vasta huomenna.

Luin ylioppilaaksi joskus ajalla ennen Abbaa, jonka jälkeen olen jatkanut opintojani eri tiedeyhteisöissä, ja lähitulevaisuudessa tavoitteeni on valmistua kaikkien tieteiden maisteriksi, hekologian tohtoriksi ja snautseriksi. Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu myös visio stratosfääritohtorin tutkinnosta. Olen joskus aiemmin suorittanut muutaman vähempipätöisen kurssin, joista mainittakoon esim. Kempeleen puutarhaoppilaitoksen puimakoneen puristelulinja.

Ymmärrän leikiten lukuisia kieliä, joista mainittakoon suomi, ruotsi, hindi, retoromania, java, html ja virastomongerrus. Kuuntelen sujuvasti myös monia muita kieliä silmääkään räpäyttämättä. En osaa juurikaan lukea, mutta kuvia katselen sujuvasti molemmilla silmillä, myös toisella kotimaisella kielellä.

Vahvuuksistani mainittakoon ahkeruus, loistava yhteistyökyky, synnynnäinen johtajuus yhdistettynä äärimmäiseen nöyryyteen, kyltymätön uteliaisuus, nokkeluus, nopeus, taipuisuus, letkeys, rauhallisuus, formulakuskin hermojenhallinta, balleriinan motoriikka, ajoittain täydellisyyttä hipova raittius, näyttävä ulkomuoto, painonnostajan testosteronituotanto, kohtuullinen kahvinkeittokyky ja niin säihkyvä huumorintaju, että se valaisee koko korttelin ja puolet naapurikaupungistakin. Lisäksi olen sen lajin moottoriturpa, että puhumallani sontamäärällä voisi lannoittaa koko johtokunnan jäsenistön pottupellot ja ryytimaat.

Palkkatoivomukseni on tuollainen viiskytä donaa kuukaudessa. Siis euroa. Palkka on kuitenkin henkilökohtaisessa arvostuksessani toisarvoinen seikka. Tärkeämpää on pääsy yrityksenne optio-ohjelmaan. Varaankin näin aluksi 30 %seuraavasta optio annista, yhtiöluottoa vastaan tietenkin.


Terkuin minä itse, filosofi, HRM-johtaja (Homma rulaa mäihällä),

Hekonomityristori.


LIITTEET

-läjä tutkintotodistuksia
-patentteja
-ylimääräistä sälää
-massikan huoltokirja
-1200-sivuinen trilogian muotoon puettu ansioluettelo
-Anni-mummon salainen pirturesepti

Loma-ajatuksia

Naisopettaja oli antamassa matematiikan tukiopetusta: "Kolme lintua istuu puhelinlangalla. Metsästäjä ampuu yhden. Kuinka monta lintua jää langalle?"

Oppilas mietti hetken ja sanoi mietteliäästi: "Ei yhtään."

"Ei, ei, ei. Yritetäänpä uudelleen", naisopettaja sanoi kärsivällisesti, "Kolme lintua istuu puhelinlangalla. Metsästäjä ampuu yhden. Kuinka monta lintua jää langalle?"

"Ei yhtään.", poika vastasi jämäkästi, eikä naisopettaja voinut kuin huokaista: "No, miten päädyit tulokseen?"

"Yksinkertaista", poika vastasi, "Kun metsästäjä ampui yhden, laukaus pelästytti kaksi muuta tiehensä."

"Niin", naisopettaja vastasi, "vastaus ei ole se, mitä haettiin, mutta pidän ajattelutavastasi."

"Okei", poika virkkoi, "Nyt on minun vuoroni kysyä. Kolme naista istuu penkillä syömässä mehujäitä. Yksi naisista nuolee mehujäätä, toinen puree ja kolmas imee. Kuka heistä on naimisissa?"

Naisopettaja katsoi kirkassilmäistä poikaa, värisi suuttumuksesta ja punastui.

"No niin", poika kärtti, "Kolme naista istuu penkillä syömässä mehujäitä. Yksi naisista nuolee mehujäätä, toinen puree ja kolmas imee. Kuka heistä on naimisissa?"

Naisopettaja nielaisi ja lähes kuiskasi vastauksensa: "Se joka imee?"

"Ehei", poika vastasi yllättyneenä, "Se, jolla on vihkisormus. Mutta pidän ajattelutavastasi."

Voi ei

Olen unohtanut kummipoikani synttärit.

Ihmettelen ettei hän ole antanut kuulua itsestään. Hän yleensä lähestyy minua vain kun tarvitsee rahaa. Epäsuorasti hän esittää asiansa ja minä löysään lompakon nyörejä ja laitan hänen tililleen rahaa.

Muutaman vuoden päästä hän on täysi-ikäinen ja muutaman kerran olen saanut kiitoksen syntymäpäivälahjasta, joululahjathan tuo joulupukki. En minä sillä, että kiitoksen takia olisin lahjonut, mutta olisi tullut hyvä mieli kun olisi kuullut kiitoksen.