Olen kuin terrieri

Nyt lentävät ärräpäät! Tehokkaat terrierit ovat erittäin itsepäisiä, mutta älykkäitä koiria. Niiltä ei useinkaan löydy juuri miellyttämisenhalua, vaan terrierit tekevät elämässä juuri niin kuin itse tahtovat. Toisaalta voimakas oma tahto on hyvä juttu, mutta se voi tuoda elämään myös riita- ja ongelmatilanteita, kun terrierin tahto ei mene yksiin muiden perheenjäsenten kanssa.
Territ ovat kuitenkin myös harvinaisen iloisia koiria. Ulkonäöltään terrierejä kuvaillaan usein luonnollisen näköisiksi ja kokoisiksi koiriksi. Terrierinainenkaan ei siis ole hysteerinen ulkonäkönsä hoitamisesta.


Muuten pitää paikkansa, mutta viimeinen lause menee ihan
metsään.

Oletko tavannut näin rohkeaa miestä ???

Maailman rohkeimmat miehet

1. Mies, joka tulee myöhään kännissä kotiin, yltympäri huulipunan jäljissä ja haisee naisen parfyymille, läpsäyttää vaimonsa takamukselle ja sanoo: "Sä oot sitten seuraava!"

2. Vaimo oli makuuhuoneessa sängyssä lukemassa kun hänen miehensä käveli makuuhuoneeseen lammas kainalossaan.
"Tässä on se lehmä, jonka kanssa harrastan seksiä kun sinulla on päänsärky."
"Toi on kyllä lammas", vaimo kommentoi.
"Mä puhun lampaalle", mies vastasi.

3. Mies huomaa vaimonsa pakkaavan matkalaukkunsa, joten kysyy "Mitä teet?"
Nainen vastaa: "Pakkaan tavaroitani ja muutan Lontooseen.
Olen kuullut, että siellä maksetaan naisille 400 puntaa siitä mitä olen antanut sinulle ilmaiseksi." Myöhemmin kun nainen on lähdössä, hän huomaa että mies on myös pakannut matkalaukkunsa.
Hän kysyy "Mihin sinä olet lähdössä?"
Mies vastasi: "Tulen mukaan Lontooseen. Haluan nähdä miten pärjäät 800 punnalla vuodessa."

4.Nainen oli ostoksilla paikallisessa S-marketissa ja poimi kauppakoriinsa 2 litraa maitoa, rasiallinen kananmunia, 2 litraa tuoremehua, salaattia, tomaatteja ja kahvipaketin. Ulko-oven vieressä oli juoppo tarkkailemassa naista kun hän nosti tavarat kassan hihnalle.
Hetken jälkeen juoppo lausui: "Oot varmaan sinkku."
Nainen säikähti hieman, mutta häntä kiinnosti myös tietää miten juoppo oli voinut tietää hänen sosiaalistatuksensa, koska hän oli todellakin sinkku. Hän tarkasti ostoksensa, mutta ei voinut löytää niistä mitään merkkiä,mikä olisi voinut paljastaa häntä sinkuksi. Loppujen lopuksi hänen oli pakkomyöntää juopolle: "Niin olen, mutta mistä tiesit?"
"Koska oot niin saatanan ruma."

Vajavaisuuteni

Enpä olekaan aikaisemmin tuntenut näin suurta vajavaisuutta. Olen tuntenut avuttomuutta, heikkoutta, epäonnistumista ja paljon muuta, mutta en koskaan aikaisemmin näin valtaisaa vajavaisuutta henkisesti. Olen ymmärtänyt kuinka paljon minulla on opeteltavaa, jotta voin elää loppuelämäni itseäni tyydyttävällä ja helpottavalla tavalla, taakoittamatta oloani huonoilla toimintamalleilla.

Minun täytyy opetella ilmaisemaan pettymykset, suuttumukset, loukkaantumiset yms. läheisilleni silloin kun heidän sanomisensa tai tekemisensä minussa tuon tunteen aiheuttaa.

Täytyy opetella olemaan miellyttämättä muita kuin itseäni ja varsinkin olemaan miellyttämättä oman oloni kustannuksella.

EI ei ole kielletty sana, se voi solahtaa suustani (helpostikin).

En halua enää ottaa vastuuta toisen ihmisen tunteista. En halua olla se vahva jota voi loukata, koska luulin kestäväni sen.

Pyrkiä rehellisyyteen ollessani näyttämöllä - muiden ihmisten edessä. Tajusin eilen ensimmäistä kertaa, että olin 90 % rehellinen kirjaajan edessä ja aion nostaa prosentin 100.

Tämä helpotti hieman, sillä tajusin nämä luettuani että ne ovat täysin toteuttamisen rajoissa, huuuh.

Sitten hieman uniasiaa. Kävin maskeja sovittelemassa viime viikolla ja siinä vierähtikin pari tuntia. Nyt nukkua tuhisen tällaisen sierainmaskin kanssa

ja tässä on vain ja ainoastaan se ongelma, että paksut pokset ei oikein lepää rutistumatta kovetettujen remmien välissä, mutta tuopa ei vuoda laisin, jeee, ihquu.

Tilaukseen laitettiin tällainen

ja tuon pitäisi olla saatavilla viimeistään ensi viikon alussa. Nukkuminen sen kun vaan helpottuu ainakin fyysisesti.

Suu puhtaaksi

Sainpahan sanottua Paukapäälle viime yönä mitä olen mieltä. Pyysin päästä paluumatkalle Paukapään autoon, koska olisi helpompi kuljettaa matkatavarat autossa kotiovelle asti kuin kahdella junalla. Paukapäällä oli auto täynnä tullessa, mutta takapenkki vapautui, koska takapenkkiläiset jäivät vielä viikonlopuksi. Paukapää sanoi ottavansa minut kyytiin, asetti tosin ehdoksi että maksan osan bensoista sekä meno- että paluumatkan osalta. Tullessaan oli kehunut meille ettei veloittanut takapenkkiläisiltä mitään sillä saa matkat firman puolesta. Sanoin tulevani kyytiin, sillä pidin diiliä silti parempana vaihtoehtona kuin raahata laukut junasta toiseen ja vielä lopuksi bussiin. Olimme lounaalla ja Paukapään saatua annoksensa tuli vielä luokseni varmistamaan että olin ymmärtänyt että minulta edellytetään täysi maksu. Silloin päsähti. Pyysin häntä poistumaan silmistäni inhottavine kiristyskeinoineen. Kerroin Paukapäälle, että mikäli ei voi apua tarjota kohtuullisin ehdoin, niin antaa olla.

Edellisenä yönä taistelin matkapuhelimeni kanssa, en osannut käyttää puhelimen nappuloita, jotta olisin saanut kelattua osoitteistossa oikean nimen kohdalle ja saanut soitettua. Kokeilin nuolet, luurit, sammutin ja avasin, jotta häiriö kuolee. Puhelu olisi pitänyt tehdä pian, jotta puhelun odottaja ei joutuisi odottamaan. Voi ihmisen alitajuista tuskaa, kun oman typeryytensä takia ei pysty soittamaan ja ilmoittamaan myöhästyvänsä. Minulle tarjottiin erinomaisesti toimivaa puhelinta, mutta mitäpä sillä teen kun en numeroa tiedä. Onhan numerokysely, joo joo, mutta kun en tiennyt sukunimeä. Olin tallentanut numeron tyyliin Katja kuvanveistäjä. Tein kaikkeni mihin kykenin saadakseni osoitteiston esille, mutta ei. Vihdoin pääsin selaamaan tietoja, istuin autossa apukuskin paikalla, takana istui pieni lapsi turvaistuimessa. Kelasin ja kelasin luetteloa ja kuinkas kävikään auto lähti valumaan takaperin. Huusin auton omistajalle, EVVK. Minä punnitsin kumpi pahempi, jättää puhelu vieläkin odottamaan vai antaa auton mennä menojaan - mutta se pieni lapsi. Niinpä änkesin itseni kuljettajan puolelle, sain auton hallintaan ja johan muille nauru maittoi. Siispä seuraavaksi olimmekin jo sirkuksessa.

Uni, unempi, unin

Huh, hah, hei, olihan taas yö. Voi yök !

Parvekkeellani oli pieniä possuja (alle 10 senttisiä), jotka kulkivat kuten kilpikonnat, jalat keskikehon molemmin puolin heiluen. Ne kulkea rahnustivat syksyn lehtien seassa, lehtiä oli monen sentin kerros. Possut menivät 'levolle' kukkaruukkuihin ja työnsivät kärsänsä multaan, ne näyttivät lähinnä meritähdiltä mustaa multaa vasten. Possut olivat kulta-pronssin sävytteisiä. Parvekkeen ovi oli sellainen kaksiosainen eli ylä- ja alaosan sai laitettua erikseen kiinni. Heti kun tajusin, että se mikä siellä lehtien seassa möyrii on possu, niin suljin oven alaosan tosi kiivaasti ja jäin sieltä yläosan kautta seuraamaan. Katselin niitä kunnes tuli etova olo jo pelkästä ajatuksesta, että possut olisivat vahingossa päässeet sisälle asuntoon.

Unessa tapahtui paljon ja seuraava kohta aiheutti suunnatonta häpeää ja nolostumista.
Olin kylässä sellaisessa perheessä, joka kuului tuttavapiiriini n. 15 vuotta sitten. Istuin sohvalla ja seurustelimme aivan normaalisti, siinä kävi perheen aikuisia lapsia omine lapsineen pyörähtämässä. Illalla hyvin myöhään tuli perheen poika nuorikkonsa kanssa ja heillä tuntui olevan talon väelle kovin tärkeää asiaa, sillä kumpikin oli suunnattoman hermostunut. Rupesimme tekemään lähtöä ja kun nousin ylös sohvan kulmasta niin huomasin sohvalla olevassa sisustustyynyn painaumassa olevan lammikon, se oli eritettä päästäni - luultavasti hikeä. Lammikko näytti sammakon kudulta. Ensin tarkistin, ettei isäntäväki ollut huomannut limavesilammikkoa ja rupesin huiskimaan sitä sohvan päädyn yli lattialle ja kiitin onneani, että tyyny oli kirjava väritykseltään. Hosuin aikani ja sainkin lammikon pienenemään, kunnes näin nuorikon tulevan keittiöstä. Keittiöstä oli toinen kulku olohuoneeseen juuri siitä sohvan päädyn vierestä. Ajattelin ensin varoittaa märästä lattiasta, mutta tarkemmin ajateltuani pudotin vain 'vahingossa' torkkupeiton sohvalta eritteen päälle ja poistuimme liukkaasti paikalta.