Mielikuvitus

Astun verhojen taakse, lävitseni kulkee kuuma aalto ikäänkuin pieni sähköisku.
On pimeää.
Nostan kädet eteeni, jotta en törmää mihinkään.
Tyhjyyttä.
Silmät tottuvat pimeään, nyt näyttää enää hämärältä.
Outoja henkäyksiä tuntuu kasvoillani.
Joku puhaltelee, kai.
Erittäin kevyt ilmavirta, hieman eri suunnasta joka kerran.
Tuntuu turvalliselta, joku tai jokin on täällä kanssani.
Ilmavirta kietoutuu ympärilleni, puristaa, pitää sylissä.
Odotan sanoja, lohdutusta.
Pidätän hengitystäni.
Puristus loppuu, lysähdän maahan kuin märkä vaate.
Itkettää, suututtaa.
Mielikuvituskin pitää minua pilkkanaan.

En välittäisi kuulla

” Ei se sitten ole minkään ihme että sait potkut ”
” Ai niin, joo, unohdin ”
” Katsotaan ”
” Oletko saanut yhtään paremmin nukuttua? ”
” Ei se mikään ihme ole ”
” Sun pitäis päästä kunnon lääkärille ”
” Vieläkö sulla on lääkitys päällä ? ”
” Oletko yhä sairaslomalla ? ”
” ”
” Voinko jotenkin auttaa, sano vaan jos voin tehdä jotain ”
” Oletko kokeillut luontaislääkkeitä ? ”
” Kyllä me tästä selvitään ”
” Olen minäkin ollut masentunut ”
” Eikö sun pitäis olla jo paranemaan päin ?! ”
” Teen näitä leikkauksia useita päivittäin ”
” Lue joku mukava kirja ”
” Koeta rentoutua ”
” Kaikilla on joskus vaikeata ”
” Näytät ihan terveeltä ”
” Mullekin tulee paha olo kun ajattelen ”
” Ei meillä ole oikein nyt tarjota sulle keskusteluapua “

En halua

Haluanko kasvaa aikuiseksi?

Olin eniten aikuisuudesta tietoinen 24:n ja 30:n ikävuosien välillä,osasin kaiken, kokeilin asioita, testasin miehiä suhteissa,SAIN kaiken, koin suurimmat pettymykset, nielin karvaat kyyneleet kaikessa hiljaisuudessa,sillä eihän aikuinen valita vaan kantaa vastuun, joka on kannettavaksi annettu.

Nyt haluaisin enemmän kuin mitään muuta - olla lapsi vailla vastuuta,
lähellä turvallinen olkapää, johon nojata.

En halua velvollisuuksia, en halua vastuuta, en halua vastoinkäymisiä,
en halua joutua ratkomaan ongelmia, en halua tehdä päätöksiä, en halua auttaa ketään,
en halua olla ‘aina valmis’ -ystävä, en halua kasvaa ihmisenä,
en halua kuunnella toisten ongelmia, en halua paneutua toisen kuuntelemiseen,
en halua olla laskiämpäri, en halua olla empaattinen,en halua ottaa tapahtuneesta vastuuta,
en halua olla jees jees -höynä, en halua olla oikeassa,en halua ottaa kantaa,
en halua antaa neuvoja edes pyydettäessä,
en halua, en halua,
en halua olla ystävä hädässä, en halua noudattaa sääntöjä,
en halua, en halua…….

Haluan elää omassa kuplassa.

Eksynyt

Kuinka paljon minun täytyy murehtia tulevaa?

Otanko pelastusrenkaan mukaan ja hyppään virtaan, ei !
Jätän pelastusrenkaan pois ja hyppään, annan kohtalon määrätä vieläkö jaksan.
Kokeilen kantaako?!

Olen uupunut suunnistaman väärän kartan kanssa,sillä silloin ei ole minkäänlaista mahdollisuutta löytää rasteja,puhumattakaan siitä että saapuisi maaliin.

Onko onnea omistaa oikea kartta, vaikka ei osaisi sitä tulkita?