Tarinamaanantai 3.

Olenko tulossa hulluksi ??? Mistä ihmeestä tuo tumma kahvinkeitin on ilmestynyt työpöydälle lomani aikana. Olin toki poissa pari viikkoa, mutta ei muistini ennen ole tällaisia kepposia tehnyt.
Täällä on joku juuri keittänyt kahvit tuolla ’sekasikiö’ keittimellä, sotkenut pannutkin keskenään, hmph. Kuka juo iltakahvit minun luonani omaan tahtiinsa, kun en ole kotona. Hah hah haa, rupeanko soittelemaan ympäriinsä ettet vaan olisi sattunut käymään luonani kaffella. Niin eeen minä ole ollut kotona, mutta..
Pötkähdän sohvalle miettimään kahvittelijaa, joku jolla on avain kotiini. Ponnistan kuitenkin ylös sohvalta tarkastamaan onko käytetyn mukin reunassa huulipunaa. Neiti Etsivä selvitti asian tai pikemminkin tumman purppura huulipuna kavalsi kahvittelijan. Ovikello kilahtaa samaan aikaan kun avain jo kiertyy lukossa. Sofi tulla kopsuttelee naskalikoroissaan keittokomeron ovelle ja kertoo varanneensa meille pöydän Taivaasta.

Kuultua

" Kiireet on nyt ohi ", kuulin vanhemman miehen toteavan.

Töksäys

Miksi annan muiden sanomisten vaikuttaa niin paljon omiin tuntemuksiini? Ja ennen kaikkea niiden negatiivisten sanomisten. Osaisinko jättää töksäytykset omaan arvoonsa, osaisinko. Kuinka ne kuittaisin; nauramalla, olemalla välinpitämätön ? Vai yrittäisinkö muuttaa jo omaa ennakkoasennettani, en odottaisikaan mitään muuta kuin mitätöintiä.

Ei. Ei ja E I.

Enhän nyt voi varautua kuulemaan mitätöintiä, kun olen harjoittelemassa siitä pois. Tilanteet on selvitettävä ja tilanteiden on selvittävä olemalla se minä, joka tuntee ja loukkaantuu. Mitäpä jos harjoittelisinkin sanomaan ääneen sen miltä minusta ihan oikeasti syvällä sisimmässä tuntuu. Heureka, voisiko se olla noin yksinkertaista. Miten pystyisin siihen tänään, enhän pystynyt siihen eilen enkä viime kuussa. Minun täytyy oppia, minun täytyy opetella. Minä pystyn siihen, harjoittelen ja harjoittelen, kunnes osaan. En halua kuunnella töksäytyksiä hymyillen, eikä minun tarvitse. Minä voin itse määrätä mitä minulle sanotaan ja kuinka se sanotaan !

Eihän lähimmät ihmiset voi suoruudesta loukkaantua, sitähän hekin tarjoavat minulle töksäyttelyllään. Kieltäydyn nimittäin uskomasta että he töksäytyksillään HALUAVAT minua loukata. En usko kenenkään haluavan olla niin ilkeä.

Kai he uskovat töksäyttelevän ja jäykän kylmäkiskoisen tyylin herättelevän minut tähän maailmaan. Jospa he kuvittelevat minun näkevän ‘unta’. Minut saa hereille ainoastaan pudottamalla sängystä. Kun mahdoton tehtävä on suoritettu, he voivat pikaisesti palata jatkamaan normaalia elämäänsä.

Hän

Istun moottoripyörän päällä takanasi, pidän kiinni sinusta, kädet tiukasti ympärilläsi. Ympärillä tumma yö, edessä mutkainen tie ja yllä tähtinen taivas. En tiedä mihin olemme menossa, mutta se ei häiritse, sillä luotan täysin siihen että sinä tiedät,tunnet tien. Nautin vain lämpimästä yöilmasta kasvoillani ja ilmavirrasta hiuksissani. Olemme nähtävästi lähestymässä asutusta, sillä nyt tietä reunustavat katuvalot.

Ah ihanaa, saavumme luolabaariin.
Olen käynyt siellä aikaisemminkin, mutta toisessa seurassa.

Sisällä odottaa jotain mitä en millään olisi voinut arvata. Hän, joka ei muka hempeile eikä romantisoi, on etukäteen käynyt varaamassa meille paikat, tilaamassa juomat ja järjestänyt kukankin siihen tiskille. Vain ja ainoastaan minua varten, vain ja ainoastaan minua ilahduttaakseen ja osoittaakseen minulle kuinka paljon minusta välittää.

Hän myös tanssii minulle tai oikeammin itselleen, purkaa tuntojaan. Istumme luolabaarissa kunnes se suljetaan. Siirrymme ulos jatkamaan juttelua,kunnes aurinko nousee ja taikoo pikkuhiljaa sataman veneet esiin.

Pyörän selkään. Juuri auenneesta leipomosta lämmin patonki mukaan ja suunta hänen luokseen aamupalaa valmistamaan. Tunnen itseni tärkeäksi ja rakastetuksi. Minäkin rakastan häntä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koko nuoruuteni palolla.