Kuultua

" Kiireet on nyt ohi ", kuulin vanhemman miehen toteavan.

Muutos

En yritäkään muuttaa historiaa,
vaan päivitän asioita nykyhetkessä.

Muutan tätä päivää, vain ja ainoastaan tätä päivää.

Jätän häiritsevän asian tai ajatuksen tästä päivästä pois.

Paha

Se paha elää minussa,
syömässä käy aivoissa.
Tyhjän tilan luikerrellen täyttää,
merkkivanan jälkeensä vain jättää.
Tieto kiirii mulle asti,
pahalle löytyi taas uusi rasti.
Räjäytän, taon, heilutan,
toivon sen suuntaa muuttavan.
Jätä mut paha rauhaan,
niin voisin ehkä tarttua taas kauhaan.
Sekoittaisin itselleni elämän,
ehkä entistä ehomman.
Pieni kun suureksi muuttuu,
niin silloin valtavoimat puuttuu.

Suo

Jos ajan kulkua joudutan,
kaiken pienempään pakettiin mahdutan.
Suo mut nopeammin imaisee,
kitusistaan karvaan sylkäisee.

Raivo

Piilevä raivo tää,
ei sitä voi hyödyntää.
Kun sen irti päästää,
siltä ei voi ketään säästää.
Raivo puskee ulos huokosista,
huuto syvältä kitusista.
Poika järkkyy,
äidin sydän särkyy.
En tahdo olla paha,
voisko mut parantaa raha.

Uni

Unessako voimia kerään,
tuskin, sillä joka aamu painajaiseen herään.
Nukutusnuijalla tai napilla,
saisin unet puhtoiset kuin papilla.
Ehkä enkeliksi muutun,
muutoin todella suutun.
Tarvin pitkään hiljaisuutta,
jotta saisin aikaan uutta.
Pääni on kuin seula,
pinnan alle jo painuu keula.
Ota kiinni, kätes ojenna,
tai sitten mieles tyystin kovenna.
Koeta pääni pinnan alle painaa,
pidä siellä kunnes musta tulee vainaa.

Halaa

Kuka mulle anteeksi antaa,
luulen että saan yksin ristini kantaa.
En uskoa jaksa, en apua saa,
juuri nyt kun kipeimmin tarvitsen lohduttajaa.
Halaa, paina pääni olalles,
anna mulle tilaa kuten lapselles.
En tahdo sääliä vaan yhdenvertaisuutta,
läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta.
Mä itseäni lohdutan,
tunnen sen kuin viemäriin valuvan.
Näen ympärilläin köyhyyttä, kärsimystä, tuskaa,
mut silti oma elämäni suurinta on roskaa.

Toivo

Toiveeni herää , nyt he alkavat jo ymmärtää,
mutta kuulen lauseen, kuulen toisen, vieläkin hämärtää.
Enempään en enää pysty,
selitän, selitän aina vaan jos kysytään.
Miksi?
Vaikka itseni jo vakuuttanut oon,
en pääse täydellisyyshakuisuuttani pakoon.
Miks Luoja mulle väärän luonteen lois,
vaik Hän kaiken muuttaa vois.
En syyttää voi tästä edes Taivaan Isää,
Hän tuskin vaivojani tieten lisää.
Ilo tulee pilleristä,
mitä siin on pohtimista.