Tarinamaanantai 3.

Olenko tulossa hulluksi ??? Mistä ihmeestä tuo tumma kahvinkeitin on ilmestynyt työpöydälle lomani aikana. Olin toki poissa pari viikkoa, mutta ei muistini ennen ole tällaisia kepposia tehnyt.
Täällä on joku juuri keittänyt kahvit tuolla ’sekasikiö’ keittimellä, sotkenut pannutkin keskenään, hmph. Kuka juo iltakahvit minun luonani omaan tahtiinsa, kun en ole kotona. Hah hah haa, rupeanko soittelemaan ympäriinsä ettet vaan olisi sattunut käymään luonani kaffella. Niin eeen minä ole ollut kotona, mutta..
Pötkähdän sohvalle miettimään kahvittelijaa, joku jolla on avain kotiini. Ponnistan kuitenkin ylös sohvalta tarkastamaan onko käytetyn mukin reunassa huulipunaa. Neiti Etsivä selvitti asian tai pikemminkin tumman purppura huulipuna kavalsi kahvittelijan. Ovikello kilahtaa samaan aikaan kun avain jo kiertyy lukossa. Sofi tulla kopsuttelee naskalikoroissaan keittokomeron ovelle ja kertoo varanneensa meille pöydän Taivaasta.

Hän

Istun moottoripyörän päällä takanasi, pidän kiinni sinusta, kädet tiukasti ympärilläsi. Ympärillä tumma yö, edessä mutkainen tie ja yllä tähtinen taivas. En tiedä mihin olemme menossa, mutta se ei häiritse, sillä luotan täysin siihen että sinä tiedät,tunnet tien. Nautin vain lämpimästä yöilmasta kasvoillani ja ilmavirrasta hiuksissani. Olemme nähtävästi lähestymässä asutusta, sillä nyt tietä reunustavat katuvalot.

Ah ihanaa, saavumme luolabaariin.
Olen käynyt siellä aikaisemminkin, mutta toisessa seurassa.

Sisällä odottaa jotain mitä en millään olisi voinut arvata. Hän, joka ei muka hempeile eikä romantisoi, on etukäteen käynyt varaamassa meille paikat, tilaamassa juomat ja järjestänyt kukankin siihen tiskille. Vain ja ainoastaan minua varten, vain ja ainoastaan minua ilahduttaakseen ja osoittaakseen minulle kuinka paljon minusta välittää.

Hän myös tanssii minulle tai oikeammin itselleen, purkaa tuntojaan. Istumme luolabaarissa kunnes se suljetaan. Siirrymme ulos jatkamaan juttelua,kunnes aurinko nousee ja taikoo pikkuhiljaa sataman veneet esiin.

Pyörän selkään. Juuri auenneesta leipomosta lämmin patonki mukaan ja suunta hänen luokseen aamupalaa valmistamaan. Tunnen itseni tärkeäksi ja rakastetuksi. Minäkin rakastan häntä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koko nuoruuteni palolla.

Mielikuvitus

Astun verhojen taakse, lävitseni kulkee kuuma aalto ikäänkuin pieni sähköisku.
On pimeää.
Nostan kädet eteeni, jotta en törmää mihinkään.
Tyhjyyttä.
Silmät tottuvat pimeään, nyt näyttää enää hämärältä.
Outoja henkäyksiä tuntuu kasvoillani.
Joku puhaltelee, kai.
Erittäin kevyt ilmavirta, hieman eri suunnasta joka kerran.
Tuntuu turvalliselta, joku tai jokin on täällä kanssani.
Ilmavirta kietoutuu ympärilleni, puristaa, pitää sylissä.
Odotan sanoja, lohdutusta.
Pidätän hengitystäni.
Puristus loppuu, lysähdän maahan kuin märkä vaate.
Itkettää, suututtaa.
Mielikuvituskin pitää minua pilkkanaan.

ITTVTH

Vähän aikaa sitten minulla havaittiin ITTVTH -Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaatoimintahäiriö

Näin se ilmenee:

Päätän lähteä lenkille. Lähtiessäni ulos huomaan postia eteisenpöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen lenkille.Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit.Laitan kävelysauvat eteisen nurkkaan ja rypistän roskapostin roskakoriin, jokaon pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.
Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos jaroskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaakutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksipostimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, jotenlähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan limsatölkin, jota olinollut juomassa.

Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi limsaa pitkin pöytää, siirrän sitä hiemansyrjään. Huomaan, että limu on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä senjääkaappiin. Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken virvokkeen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olenkastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämäänkastelukannua kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.

Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, muttatodennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä senoikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat.Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läikkyy lattialle. Joten, laitankaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaanläikyttämäni veden.

Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi:Lenkillä ei ole käyty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty,lämmin limsa on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejäon edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani,enkä muista minne olen laittanut kävelysauvat. Miettiessäni, miksi mitäänhommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollutkiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt.

Lumi

Katselen kun kevyet lumihiutaleet leijailevat alas. Seison katulampun valokiilan ulottumattomissa. Valossa lunta sataa, pimeässä ei. Saan kuitenkin pyydystettyä yhden hiutaleen kielelleni pimeässäkin. Outoa, en näe lumihiutaleita, mutta silti tunnen ne.Pyörin ympäri. Sataa, ei sada, sataa, ei sada. Levitän käteni siiviksi ja nousen ilmaan, allani on pumpulipilvet, joihin voisin sukeltaa. Humpsahdan pehmeään pakkaslumeen, mikä pöllähtää kuin puuteri ympärilläni. Kikatan kun hiutaleet hiljalleen sulavat kasvoillani, ne muuttuvat vedeksi ikään kuin kyyneliksi.
Siispä nauran ja itken yhtä aikaa.Tummalla taivaalla näkyy tähdenlento. Onneksi tähteä ei satu, jos se vaikka tipahtaakin, sillä allahan on pehmeää lunta. Ajatus helpottaa, kun ympärilläni on puhdasta valkoista, mikään eikä kukaan voi minua satuttaa. Nousen istumaan ja näen taas talot ja muutamien ikkunoiden valot, lempeät, kutsuvat. Kuulunko kutsuttuihin, totta kai. En vielä tiedä kuka kutsuu, mutta tiedän varmasti, että saan kutsun. Minun toivotaan saapuvan, minua odotetaan. En halua tuottaa pettymystä, täytettiinhän minunkin toiveeni.