Mäen Ihana

Mulla on Ihana ystävä, joka luo turvallisuuden tunteen. Hän ei kritisoi - kertoo mahdollisesti vain mielipiteensä . Hän ympäröi mut lapsivedellä, mutta ei ole äidin korvike vaan tasavertainen ystävä. Hän pyrkii miettimään sanottavansa ensin mun kannalta ennenkuin avaa suunsa. Hän ymmärtää kuinka hennot sietorajani ovat. Hän on ollut halukas kuuntelemaan ja ymmärtämään sieluni haurauden. Voin mennä hänen eteensä paljaana enkä tunne oloani uhatuksi enkä haavoittuvaiseksi. Mun ei tarvitse vetää vatsaa sisään eikä miettiä tuliko adverbi oikeaan paikkaan ja oikeassa muodossa.

Voin äitinä olla se mikä olen vikoineni ja puutteineni eikä ole kertaakaan tullut mieleeni, että hän vertaisi mua itseensä tai johonkuhun tuntemaansa äitiin. Hän on tarpeeksi ihminen, jotta tietää että on monta tapaa selvitä ja pärjätä elämässä, ei ole vain yhtä oikeaa tietä päästä perille. Hänellä on laaja sydän, sinne mahtuu perheensä lisäksi eläimet, ystävät ja kadunkulkijat.

Jos hän ei olisi syntynyt tai elämänpolkumme eivät olisi kohdanneet, olisi ollut paljon vaikeampi pyristellä eteenpäin. Olisinko siihen pystynyt? Luulen, että olisin vain jäänyt kellumaan pelastusrenkaan varaan, joka minulle heitettiin. Hän opettaa pikkuhiljaa minua pysymään pinnalla vain toisella kädellä renkaasta kiinnipitäen. Hän kehottaa välillä jopa laskemaan kokonaan irti ja sanoo pitävänsä renkaasta kiinni ja ojentavansa sen mulle heti mikäli tarvitsen.

Olen onnellinen, että hän on tielleni osunut.

Kiitos Sinulle Ihana.