Suu puhtaaksi

Sainpahan sanottua Paukapäälle viime yönä mitä olen mieltä. Pyysin päästä paluumatkalle Paukapään autoon, koska olisi helpompi kuljettaa matkatavarat autossa kotiovelle asti kuin kahdella junalla. Paukapäällä oli auto täynnä tullessa, mutta takapenkki vapautui, koska takapenkkiläiset jäivät vielä viikonlopuksi. Paukapää sanoi ottavansa minut kyytiin, asetti tosin ehdoksi että maksan osan bensoista sekä meno- että paluumatkan osalta. Tullessaan oli kehunut meille ettei veloittanut takapenkkiläisiltä mitään sillä saa matkat firman puolesta. Sanoin tulevani kyytiin, sillä pidin diiliä silti parempana vaihtoehtona kuin raahata laukut junasta toiseen ja vielä lopuksi bussiin. Olimme lounaalla ja Paukapään saatua annoksensa tuli vielä luokseni varmistamaan että olin ymmärtänyt että minulta edellytetään täysi maksu. Silloin päsähti. Pyysin häntä poistumaan silmistäni inhottavine kiristyskeinoineen. Kerroin Paukapäälle, että mikäli ei voi apua tarjota kohtuullisin ehdoin, niin antaa olla.

Edellisenä yönä taistelin matkapuhelimeni kanssa, en osannut käyttää puhelimen nappuloita, jotta olisin saanut kelattua osoitteistossa oikean nimen kohdalle ja saanut soitettua. Kokeilin nuolet, luurit, sammutin ja avasin, jotta häiriö kuolee. Puhelu olisi pitänyt tehdä pian, jotta puhelun odottaja ei joutuisi odottamaan. Voi ihmisen alitajuista tuskaa, kun oman typeryytensä takia ei pysty soittamaan ja ilmoittamaan myöhästyvänsä. Minulle tarjottiin erinomaisesti toimivaa puhelinta, mutta mitäpä sillä teen kun en numeroa tiedä. Onhan numerokysely, joo joo, mutta kun en tiennyt sukunimeä. Olin tallentanut numeron tyyliin Katja kuvanveistäjä. Tein kaikkeni mihin kykenin saadakseni osoitteiston esille, mutta ei. Vihdoin pääsin selaamaan tietoja, istuin autossa apukuskin paikalla, takana istui pieni lapsi turvaistuimessa. Kelasin ja kelasin luetteloa ja kuinkas kävikään auto lähti valumaan takaperin. Huusin auton omistajalle, EVVK. Minä punnitsin kumpi pahempi, jättää puhelu vieläkin odottamaan vai antaa auton mennä menojaan - mutta se pieni lapsi. Niinpä änkesin itseni kuljettajan puolelle, sain auton hallintaan ja johan muille nauru maittoi. Siispä seuraavaksi olimmekin jo sirkuksessa.