Vajavaisuuteni

Enpä olekaan aikaisemmin tuntenut näin suurta vajavaisuutta. Olen tuntenut avuttomuutta, heikkoutta, epäonnistumista ja paljon muuta, mutta en koskaan aikaisemmin näin valtaisaa vajavaisuutta henkisesti. Olen ymmärtänyt kuinka paljon minulla on opeteltavaa, jotta voin elää loppuelämäni itseäni tyydyttävällä ja helpottavalla tavalla, taakoittamatta oloani huonoilla toimintamalleilla.

Minun täytyy opetella ilmaisemaan pettymykset, suuttumukset, loukkaantumiset yms. läheisilleni silloin kun heidän sanomisensa tai tekemisensä minussa tuon tunteen aiheuttaa.

Täytyy opetella olemaan miellyttämättä muita kuin itseäni ja varsinkin olemaan miellyttämättä oman oloni kustannuksella.

EI ei ole kielletty sana, se voi solahtaa suustani (helpostikin).

En halua enää ottaa vastuuta toisen ihmisen tunteista. En halua olla se vahva jota voi loukata, koska luulin kestäväni sen.

Pyrkiä rehellisyyteen ollessani näyttämöllä - muiden ihmisten edessä. Tajusin eilen ensimmäistä kertaa, että olin 90 % rehellinen kirjaajan edessä ja aion nostaa prosentin 100.

Tämä helpotti hieman, sillä tajusin nämä luettuani että ne ovat täysin toteuttamisen rajoissa, huuuh.

Sitten hieman uniasiaa. Kävin maskeja sovittelemassa viime viikolla ja siinä vierähtikin pari tuntia. Nyt nukkua tuhisen tällaisen sierainmaskin kanssa

ja tässä on vain ja ainoastaan se ongelma, että paksut pokset ei oikein lepää rutistumatta kovetettujen remmien välissä, mutta tuopa ei vuoda laisin, jeee, ihquu.

Tilaukseen laitettiin tällainen

ja tuon pitäisi olla saatavilla viimeistään ensi viikon alussa. Nukkuminen sen kun vaan helpottuu ainakin fyysisesti.