Ottaako päähän ?

Hassun hauskaa uutispätkää. Kela odottaa työttömyyskassan maksupäivistä tietoa koskien sairausaikaa ja työttömyyskassa haluaa kopion Kelan sairauspäivärahapäätöksestä. Hmmm, kummankohan toimittaisin ensin. Ei voi muuta sanoa kuin että mitäpä sitä rahasta, kun on terveyskin jo mennyt. Ketutuksen myötä sarkasmi lisääntyy.

Mutta ei niin pahaa, jottei jotain hyvääkin. Juttelin juuri juristini kanssa potilasvakuutusvahinkolautakunnan kielteisen päätöksen valitusmenettelystä ja onneksi hän on yhtä tuohtunut kohtelustani kuin minäkin. Hän myös lämpimästi suositteli irtisanomiseni riitauttamista. Minuthan irtisanottiin, kun palasin pitkältä sairauslomalta töihin. Voi kuinka suuri merkitys sillä onkaan, että hän on samaa mieltä irtisanomiseni epäoikeudenmukaisuudesta ja kannustaa hakemaan oikeutta. Hän oli sitä mieltä, että pelkkä irtisanomisajan palkka ei todellakaan ole riittävä korvaus. Hän myös lupasi selvittää ketä juristia voisi suositella näiden työriitojen konsultoimiseen.

Huh huh

Nyt oli ihan pakko kirjoittaa televisio-ohjelmasta.

Mikä kunnianhimo, mikä heittäytyminen, mikä panostus ! Siis Marikolla tietty - Tanssii Tähtien Kanssa. En lainkaan ihmettele hänen menestystään, jos hän lähtee mukaan viihdeohjelmaankin tuollaisella draivilla. Onhan hänellä tietty rytmitaju ja urheilullinen tausta, mutta nostan hattua joka tapauksessa. Hän kyllä sanoi tekevänsä kaiken mihin ryhtyy täysillä - siinä nainen, joka ei anna tuulen heilutella huulia. Kuinka hän odotti tuomareiden pisteitä ja kuinka hän oli tyytyväinen suoritukseensa. Ihanaa katsottavaa.

Tuosta palosta kun vielä joskus tavoittaisi hiukan. En odota pistesijoja enkä kiitosta vaan sitä hyvänolontunnetta, kun on antanut kaikkensa ja onnistunut saavuttamaan omat tavoitteensa.

Kyselytunti

Eilen sain kuulla, että meillä on ihan surkea perhe. Nieleskelin ja nieleskelin, mutta itkuhan multa pääsi. Toinen itkee sitä, että haluaisi nähdä edes kerran isänsä, koska häntä häiritsee kovasti kavereiden kyselyt. Erittäin ahkerasti kyselee kaveri, jonka vanhemmat ovat eronneet ja hän asuu nyt äitinsä ja isäpuolen kanssa.

Yritin selittää, että näkeminen ei tarkoita sitä, että isä tulee meidän perheeseen. Lapsi sitten, että tuskinpa isä edes haluaa häntä nähdä. Minulla ei ole tarkkaa tietoa isän olinpaikasta eikä isä tiedä hänellä olevan lasta. Ymmärrän toki lapsen halun tavata isänsä.

Tänään sitten jututin lisää aiheesta surkea perhe. Lause nimittäin upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin, sillä olen sairastellut enemmän ja vähemmän lähimenneisyydessä. En ole aina jaksanut, halunnut tai viitsinyt. Hieman omaa syyllisyyttä helpotti, kun kuulin surkean tarkoittavan puuttuvan isän lisäksi puuttuvaa sisarusta (ydinperhehän on isä, äiti ja kaksi lasta), puuttuvaa lemmikkiä, puuttuvaa autoa ja puuttuvaa omakotitaloa.

Mutta olin todella huojentunut, että lapsi uskalsi/halusi kertoa noin negatiivisen asian suoraan minulle. Annoinkin hänelle siitä rohkeudesta kovasti positiivista palautetta. Minä en ole ikinä uskaltanut kritisoida omien vanhempieni tekemisiä - en lapsuudessa enkä nykyään. Äitini teki erittäin selväksi, että vain kilttejä lapsia rakastetaan ja vain kiltit lapset hyväksytään.

Elpymismeemi

Tämä löytyy useammastakin paikasta. Meiltä löytyy

[ ] akvaario
[x] arabian astioita
[ ] arkkupakastin
[x] astianpesukone
[ ] autotalli
[ ] digiboxi
[x] digikamera
[ ] digitaalivaaka
[ ] dvd-soitin
[ ] epilaattori
[ ] farmariauto
[ ] henkilöauto
[x] hiirimatto
[x] hiusten kuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita
[ ] ilmakiharrin
[ ] ilmakitara
[ ] ilmankostutin
[ ] jenkkisänky
[x] kahvinkeitin
[ ] kahvipannu
[ ] kannettava dvd
[x] kannettava tietokone
[ ] keittiövaaka
[x] kenkäteline
[ ] kerrossänky
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone
[x] kotiparturi
[ ] kotiteatteri
[ ] kottikärryt
[ ] kuisti (terassi)
[ ] kuivausrumpu
[x] kultaisia koruja
[x] kuntolaitteita
[x] kylpytakki
[x] laajakaista
[ ] lankapuhelin
[x] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[ ] lemmikkieläin
[ ] litteä tietokonenäyttö
[x] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[x] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka
[ ] moottoripyörä
[ ] mp3-soitin
[x] musiikkisoitin
[ ] navigaattori
[ ] oma ranta
[ ] omakotitalo
[x] ompelukone
[ ] pakettiauto
[ ] partakone
[x] parisänky
[x] parveke
[ ] pelikone
[x] polkupyörä
[x] polttava cd-asema
[ ] porakone
[ ] poreallas
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[ ] pöytätietokone
[ ] rappuset
[ ] rikkaimuri
[ ] rullaluistimet
[ ] salarakas
[ ] sauna
[x] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[ ] skanneri
[ ] suihkulähde
[ ] sukset
[ ] suoristusrauta hiuksille
[x] sykemittari
[x] sähköhammasharja
[x] sähkövatkain
[ ] sälekaihtimet
[ ] takka
[ ] taulutelevisio
[x] tauti
[ ] teepannu
[ ] tekohampaat
[ ] tietokonepöytä
[ ] traktori
[ ] tulostin
[ ] uima-allas
[ ] ulkorakennus
[ ] ulkosauna (mökillä)
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[ ] vedenkeitin
[ ] vene
[ ] verenpainemittari
[x] vhs-videonauhuri
[ ] videokamera
[x] viinaa
[ ] villamatto
[ ] vohvelirauta
[x] voileipägrilli
[ ] vuodesohva
[ ] web-kamera
[ ] wokki-pannu
[ ] yleiskone
[ ] yläkerta

F. Lunssa tuli kylään

Maanantaina oli vain hieman kurkku karhea, mutta eilen F. Lunssa oli jo asettunut taloksi. Mikään ei oikein suussa maistu miltään ja olin jo juonut 10 mukillista teetä niin jotain "maistuvaa" teki mieli. Ostin mätitahnaa ja tuossa rouskutellessani palasin lapsuuteen. Tuli aivan selvä makumuistikuva kuinka mätitahnaa laitetaan nimenomaan näkkärin päälle ja teetä kaveriksi. On se ihmisen mieli ihmeellinen, näin haen lohtua sieltä kaukaa menneisyydestä flunssaiseen olooni.

Tiukka filtteri

Aamulla reippaasti ylös ja heti kahdeksalta soittamaan terveyskeskukseen. Ihme oli suuri, kun pääsin heti eka yrittämällä jonoon. Odotusta kesti vain muutaman minuutin kunnes filtteri vastasi. Erehdyin sanomaan, että pitäisi lääkettä saada koskapa korva kipeä taas. Filtteri:" Uitteko paljon?" "En". Filtteri:" No suihkussa pitää käydä varovasti, jos on tällaiseen taipumusta." Olin aivan varma, että filtteri evää pääsyn lääkärille sillä perusteella, että käyn suihkussa. Asia kuitenkin hoitui - sain tippaa ja rasvaa.

Iltapäivällä oli ostopalveluhammaslääkäri, waude. Ajattelin ettei ainakaan tarvitse odottaa. Eka virhe. Hammaslääkäri piipahti hakemaan banaania kaupasta, kun minun vastaanottoaikani kilahti, hoitaja ihmetteli huomisen työvuoroja. Pääsin sisälle. Ei meinannut imu pysyä suussa, se maaginen sininen valo, joka kovettaa, ei toiminut, toimi, ei toiminut. Kiillotettaessa tuli kaulakin huuhdeltua. Nousin jo pois tuolista, kun kokeilin kielellä hammasta ja posken puolella tuntui terävää karheaa. Kerroin huomioni ja hammaslääkäri pyysi pomppaamaan uudestaan tuoliin ja seisoen hän hiaisi roson pois. Hoitaja kysyy joko nyt olisi hyvä vai oliko vielä jotain. Lääkäri oli jo kääntänyt selkänsä. Minä pomppaan ovesta ulos miettien etten ole koskaan aiemmin saanut noin epäkohteliasta ja väkinäistä palvelua.

Viime yö

Meni taas vähän vinksalleen. Yleensä olen ollut silmät kiinni koko yön ahdistavia unia katsellen, mutta muutamana viime yönä olen herännyt aamuyöllä. Viime yönäkin heräsin neljältä eikä tullut uni. Katselin telkkua, harmitti kun ei ollut mitään nauhoitettuna myöhempää katselua varten. Joskus kuuden maissa ihana uni syöksyi piilostaan ja vei mukanaan, mutta taasen muutaman tunnin kuluttua olin hereillä.

Oli taas tullut yöpostia - kirja. Aamupäivällä tuli suklaata. Huomasin tosin käydessäni päivällä kaupassa, että en ole ainoa, jolle osoitetaan huomiota.


Korvaa särkee taas. En mene päivystykseen jonottamaan, en. Maanantaina taas akuuttiaikaa terveysasemalle. Silmäkulmassa on myös jotain outoa. Tai ehkä olisi helpompi kertoa missä ei tunnu olevan mitään vikaa. Reidet on hyvässä kunnossa - ulkoisesti - ei ihon alla mitään musculuksia ole, mutta mukana kulkevat.

Mukavaa kuultavaa

Menin hakemaan thaimaalaista noutoruokaa ja heti ennenkuin ehdin oven perässäni sulkea, minulle hymyiltiin. Tämä nainen laittoi annoksia valmiiksi ja samalla tiedusteli, josko olin tilannut puhelimitse. Kielsin ja kerroin mitä haluaisin mukaani. Nainen kuitenkin ensin kehui hiuksiani tai paremminkin niiden väriä. Voi kuinka lämmittikään mieltä ja sielua. Hoidimme sitten itse asian, ruoka valmistui todella nopeasti. Iloisin mielin kohti kotia ja nauttimaan.

Avunpyytämisen vaikeus

Alkuviikosta naapurin ulkomaalaissyntyinen nuori mies tuli yllättäen soittamaan ovikelloa ja pyysi apua papereiden täyttämiseen. Sanoin kyllä auttavani, jos pystyn (mielessäni pyöri ajatus, että en ollut käyttänyt englantia juurikaan muutamaan vuoteen). Hänen matkalaukkunsa oli kadonnut paluulennolla Suomeen ja siitä piti tehdä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle. Hän halusi minun kääntävän lomakkeen suomenkielisen tekstin englanniksi, jotta hän osaa täyttää tiedot oikeisiin kohtiin. Selvisin aika hyvin, siis omasta mielestäni.


Tapaus sai minut kuitenkin miettimään avunpyytämisen helppoutta/vaikeutta - jälleen kerran. Olen itse ollut lähimenneisyydessä tilanteissa, joissa olisi ollut omaa olemista helpottavaa rohkaista mielensä ja pyytää apua läheisiltä. Se vain on niin luvattoman vaikeaa.

Osasin sen taidon, kun vietin pidempiä aikoja Kreikassa ja piti muun muassa käydä näyttämässä poliisilaitoksella käteistä rahaa, jotta myönnettiin oleskeluaikaa lisää. Ei ollut keino eikä mikään kääntyä tutustumieni paikallisten puoleen, jotta sain kootuksi vaaditun takuusumman. Sain myös pyydettyä paikallisen autovuokraamoyrittäjän suosittelijakseni. En pysähtynyt miettimään; mitä jos, entäpä jos, ei tämä kuitenkaan, suostuukohan hän jne.

Itselle on niin vaikea pyytää mitään ekstraa. Ei niin, apu tarpeeseen ei ole ekstraa, mutta minun ajatukseni on ollut sellainen jo pitkään. Jos vain suinkin saan asian hoidettua kontaten, välillä leväten, pieniä taakkoja usemman kerran kantaen, mahdollisimman vähän itsestäni ääntä pitäen niin silloin olen selvinnyt ilman avunpyytämistä. Jippii ! Ei suinkaan, vaan yksin puuskuttaminen on aina vaatinut veronsa. Ei ole pariin päivään päässyt liikkelle lainkaan, lähes kaikki perushuoltokin kärsi siitä sinnittelystä. Mutta pystyinhän henkseleitä paukutellen kehumaan - kun henki jo hieman kulki - että näin sitä meikäläinen vaan ilman apuja pärjäilee.

Se on niin noloa joutua myöntämään, että en selviä yksin. Se ei ole minulle vielä selvinnyt että mikä siinä nolottaa. Kun minulta pyydetään apua niin ei ole koskaan tullut mieleen, että kylläpä hän joutuu nöyrtymään nyt edessäni. En ole koskaaan ajatellut että avunpyytäjä olisi jotenkin huonompi ihminen. Päinvastoin, olen vain ajatellut sitä kuinka hienoa on päästä olemaan avuksi. Sopisiko tähän paremmin kuin hyvin viisaus: älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon.

Mäen Ihana

Mulla on Ihana ystävä, joka luo turvallisuuden tunteen. Hän ei kritisoi - kertoo mahdollisesti vain mielipiteensä . Hän ympäröi mut lapsivedellä, mutta ei ole äidin korvike vaan tasavertainen ystävä. Hän pyrkii miettimään sanottavansa ensin mun kannalta ennenkuin avaa suunsa. Hän ymmärtää kuinka hennot sietorajani ovat. Hän on ollut halukas kuuntelemaan ja ymmärtämään sieluni haurauden. Voin mennä hänen eteensä paljaana enkä tunne oloani uhatuksi enkä haavoittuvaiseksi. Mun ei tarvitse vetää vatsaa sisään eikä miettiä tuliko adverbi oikeaan paikkaan ja oikeassa muodossa.

Voin äitinä olla se mikä olen vikoineni ja puutteineni eikä ole kertaakaan tullut mieleeni, että hän vertaisi mua itseensä tai johonkuhun tuntemaansa äitiin. Hän on tarpeeksi ihminen, jotta tietää että on monta tapaa selvitä ja pärjätä elämässä, ei ole vain yhtä oikeaa tietä päästä perille. Hänellä on laaja sydän, sinne mahtuu perheensä lisäksi eläimet, ystävät ja kadunkulkijat.

Jos hän ei olisi syntynyt tai elämänpolkumme eivät olisi kohdanneet, olisi ollut paljon vaikeampi pyristellä eteenpäin. Olisinko siihen pystynyt? Luulen, että olisin vain jäänyt kellumaan pelastusrenkaan varaan, joka minulle heitettiin. Hän opettaa pikkuhiljaa minua pysymään pinnalla vain toisella kädellä renkaasta kiinnipitäen. Hän kehottaa välillä jopa laskemaan kokonaan irti ja sanoo pitävänsä renkaasta kiinni ja ojentavansa sen mulle heti mikäli tarvitsen.

Olen onnellinen, että hän on tielleni osunut.

Kiitos Sinulle Ihana.

Matami Kiukku

Mistä johtuu että mieliala voi vaihtua todella nopeasti, sekunnissa. Aamulla tunsin itseni melkein ihmiseksi herätessäni. Olen tosin nukkunut 23 - 6.30 ja edellisenä päivänä kevyet päiväunet 9 - 13.30. Lähdin heti aamusta liikkeelle, kävin kiireettömästi kahvilla ja lukemassa kohu-uutiset kilpailevista laulajista. Kävin kaupassa ja tultuani sieltä ulos huomasin että sataa. Sade piiskasi ikävän äkäisesti suoraan kasvoihin. Ja matami Kiukkuhan se sieltä puski ulos silmämunien kautta. Olin varma että hakeutuminen puheliaiden ihmisten pariin helpottaisi. Väärä luulo - olinhan testannut asian muutamaan otteeseen aikaisemminkin. Istuin siellä säädyllisen ajan, kunnes kehtasin lähteä pois. Kotiintulo helpotti ja juuri sitä olin yrittänyt välttää, jotta epämieluisat ajatukset ei pääsisi käsiksi.

Edit 22:22
Postiluukusta tipahti suklaalevy. Oookei, tiedän olevani perso suklaalle, mutta että joku käy tiputtamassa tähän aikaan. Aikaisemmin on tullut säilöntäainepussukkaa ja hiivaa. Silloin olin aivan varma, että osoite on ollut väärä enkä ole asiaa sen enemmän pohtinut, koska on tapahtunut päivällä, kun rappuun pääsee ilman avainta. Jatkoa odotellessa.

A-pu-va

Mun kone temppuiloo. Keskiviikkona hukkasin (luulin) työpöytäni asetukset, kilahdin hieman koskapa en ollut tehnyt kopioita niistä tiedostoista. En käynyt kurkkimassa ennenkuin tänään ja kaikki aukesi aivan kuten pitikin. Outoa jospa pakkanen tai lumi tai uuffomiehet.

Harhaskel

Astuin ovesta ulos hiukan ennen yhdeksää ja vastassa oli ihan ihmeellisen outo kuulakkuus, ei pakkasta siis astettakaan vaan oli valoisaa kuulakkuutta. Hetken oikein pällistelin ympärilleni, että heijastuuko valoisuus jostain ihmisen rakentamasta, mutta ei. Heti - välittömästi - lakkasin toivomasta lunta sen sijaan ajattelin kevättä, siis tulevaa kevättä. Tuulikaan ei tuntunut pahalta. Oli havaittavissa muutos ja sehän tuntui piristävältä.

Eilen nimittäin harhauduin aivan oudoille ajatuspoluille. Katselin kalenterista koululaisten loma-aikoja ja rupesin mielessäni laskemaan aikaa syyslomaan (18.10. - 19.10.07), mietin että siihen ei ole enää kuin kuukausi aikaa. Tiikeri tosin huomautti että nyt eletään tammikuuta, olin pohdiskellut ääneen. Tämä todisti vain pohdiskelumme rakkaan ystäväni kanssa oikeaksi eli lisämunuaiset viestivät aivoilleni tietoa väärästä vuodenajasta.

Akka

Meillä asuu huutava akka !

Eilen se sai oikein kunnon kohtauksen, huutaa kuin hullu jostain pikkuasiasta. Itkee ja huutaa, huutaa ja itkee. Lopuksi vaan itkee. Onneksi Tiikeri ymmärsi mennä toiseen huoneeseen odottamaan hurrikaanin rauhoittumista. Sillä akalla oli ruuanlaitto kesken, mutta onneksi se akka lähti heti sen jälkeen käymään lähikioskilla kahvilla puhkumassa loput ulos. Ihmettelen että se akka ei pitänyt puhuttelua kioskin myyjättärelle, joka kehtasi imuroida kauhean hajuista poistoilmaa puhaltavalla imurilla. Eipä akka ole ennenkään huutanut tai tiuskinut tuntemattomille, nehän saattaisivat vaikka sanoa vastaan.

Millä siitä akasta pääsee eroon lopullisesti ? Minä eksytän akan aina kohtauksen jälkeen metsään häpeämään, mutta se pirulainen löytää joka kerran tiensä takaisin meille. Voisikohan sen paastota ulos, entäs kuivuttaa nestehukkaan tai jos veren laimentaisi todella runsaalla määrällä alkoholia, kuolisikohan se ?

Minä

On niin outoa olla minä. Kuka minä olen ? Miksi nykyisin en tiedäkään kuka olen ja mihin suuntaan pitäisi kulkemani.

Aikaisemmin minuuteni määritti suureksi osaksi eri asiat kuin nykyään. Aikaisemmin esitin minää. Minulla oli ikäänkuin käsikirjoitus, jonka mukaan toimin, tosin en sitä silloin
tietenkään tiennyt tai ymmärtänyt.

Nyt minä on hukassa. Mistä sen rakennan kaikkien näiden käsikirjoitettujen vuosien jälkeen. Minun pitäisi osata haluta. Minun pitäisi osata tehdä päätöksiä, jotka kantavat minua
eteenpäin. Minun pitäisi pystyä muuttumaan, menneestä huolimatta. Minun pitäisi pystyä muuttumaan huolimatta ympäristöni muuttumattomuudesta. Eihän muutokset tietenkään
isoja ole, mutta suunta on aivan päinvastainen kuin aikaisemmin.

Ainoa minkä tiedän varmasti on muutoksen tarpeellisuus. Olen rikkonut minuuteni muutaman menneen vuoden aikana miljooniksi palasiksi ja nyt minulla on vapaus päättää mitkä palat otan mukaan kuvioon ja mitkä jäävät syrjään, ehkäpä lopullisesti.

Sanotaan että rikkominen on nopeampaa kuin kokoaminen, ehkäpä nyt olen v i h d o i n k i n siinä taitekohdassa, jossa tapahtuu suuri ymmärrys. Ymmärrys siitä, että en voi aloittaa kokoamista ennenkuin kaikki palat on irrotettu toisistaan ja lajiteltu. Olen harjoitellut hokemalla tätä ääneen - en voi jouduttaa kokoamista. Yritän nyt jaksaa olla kärsivällinen kootessani - paloja pitää etsiä, sovittaa oikeaan kohtaan ja jopa hieman muokata. Jättäisinkö heti pois palan: hyvin tehty = nopeasti tehty.