Viime yö

Meni taas vähän vinksalleen. Yleensä olen ollut silmät kiinni koko yön ahdistavia unia katsellen, mutta muutamana viime yönä olen herännyt aamuyöllä. Viime yönäkin heräsin neljältä eikä tullut uni. Katselin telkkua, harmitti kun ei ollut mitään nauhoitettuna myöhempää katselua varten. Joskus kuuden maissa ihana uni syöksyi piilostaan ja vei mukanaan, mutta taasen muutaman tunnin kuluttua olin hereillä.

Oli taas tullut yöpostia - kirja. Aamupäivällä tuli suklaata. Huomasin tosin käydessäni päivällä kaupassa, että en ole ainoa, jolle osoitetaan huomiota.


Korvaa särkee taas. En mene päivystykseen jonottamaan, en. Maanantaina taas akuuttiaikaa terveysasemalle. Silmäkulmassa on myös jotain outoa. Tai ehkä olisi helpompi kertoa missä ei tunnu olevan mitään vikaa. Reidet on hyvässä kunnossa - ulkoisesti - ei ihon alla mitään musculuksia ole, mutta mukana kulkevat.

Mukavaa kuultavaa

Menin hakemaan thaimaalaista noutoruokaa ja heti ennenkuin ehdin oven perässäni sulkea, minulle hymyiltiin. Tämä nainen laittoi annoksia valmiiksi ja samalla tiedusteli, josko olin tilannut puhelimitse. Kielsin ja kerroin mitä haluaisin mukaani. Nainen kuitenkin ensin kehui hiuksiani tai paremminkin niiden väriä. Voi kuinka lämmittikään mieltä ja sielua. Hoidimme sitten itse asian, ruoka valmistui todella nopeasti. Iloisin mielin kohti kotia ja nauttimaan.

Avunpyytämisen vaikeus

Alkuviikosta naapurin ulkomaalaissyntyinen nuori mies tuli yllättäen soittamaan ovikelloa ja pyysi apua papereiden täyttämiseen. Sanoin kyllä auttavani, jos pystyn (mielessäni pyöri ajatus, että en ollut käyttänyt englantia juurikaan muutamaan vuoteen). Hänen matkalaukkunsa oli kadonnut paluulennolla Suomeen ja siitä piti tehdä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle. Hän halusi minun kääntävän lomakkeen suomenkielisen tekstin englanniksi, jotta hän osaa täyttää tiedot oikeisiin kohtiin. Selvisin aika hyvin, siis omasta mielestäni.


Tapaus sai minut kuitenkin miettimään avunpyytämisen helppoutta/vaikeutta - jälleen kerran. Olen itse ollut lähimenneisyydessä tilanteissa, joissa olisi ollut omaa olemista helpottavaa rohkaista mielensä ja pyytää apua läheisiltä. Se vain on niin luvattoman vaikeaa.

Osasin sen taidon, kun vietin pidempiä aikoja Kreikassa ja piti muun muassa käydä näyttämässä poliisilaitoksella käteistä rahaa, jotta myönnettiin oleskeluaikaa lisää. Ei ollut keino eikä mikään kääntyä tutustumieni paikallisten puoleen, jotta sain kootuksi vaaditun takuusumman. Sain myös pyydettyä paikallisen autovuokraamoyrittäjän suosittelijakseni. En pysähtynyt miettimään; mitä jos, entäpä jos, ei tämä kuitenkaan, suostuukohan hän jne.

Itselle on niin vaikea pyytää mitään ekstraa. Ei niin, apu tarpeeseen ei ole ekstraa, mutta minun ajatukseni on ollut sellainen jo pitkään. Jos vain suinkin saan asian hoidettua kontaten, välillä leväten, pieniä taakkoja usemman kerran kantaen, mahdollisimman vähän itsestäni ääntä pitäen niin silloin olen selvinnyt ilman avunpyytämistä. Jippii ! Ei suinkaan, vaan yksin puuskuttaminen on aina vaatinut veronsa. Ei ole pariin päivään päässyt liikkelle lainkaan, lähes kaikki perushuoltokin kärsi siitä sinnittelystä. Mutta pystyinhän henkseleitä paukutellen kehumaan - kun henki jo hieman kulki - että näin sitä meikäläinen vaan ilman apuja pärjäilee.

Se on niin noloa joutua myöntämään, että en selviä yksin. Se ei ole minulle vielä selvinnyt että mikä siinä nolottaa. Kun minulta pyydetään apua niin ei ole koskaan tullut mieleen, että kylläpä hän joutuu nöyrtymään nyt edessäni. En ole koskaaan ajatellut että avunpyytäjä olisi jotenkin huonompi ihminen. Päinvastoin, olen vain ajatellut sitä kuinka hienoa on päästä olemaan avuksi. Sopisiko tähän paremmin kuin hyvin viisaus: älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon.

Mäen Ihana

Mulla on Ihana ystävä, joka luo turvallisuuden tunteen. Hän ei kritisoi - kertoo mahdollisesti vain mielipiteensä . Hän ympäröi mut lapsivedellä, mutta ei ole äidin korvike vaan tasavertainen ystävä. Hän pyrkii miettimään sanottavansa ensin mun kannalta ennenkuin avaa suunsa. Hän ymmärtää kuinka hennot sietorajani ovat. Hän on ollut halukas kuuntelemaan ja ymmärtämään sieluni haurauden. Voin mennä hänen eteensä paljaana enkä tunne oloani uhatuksi enkä haavoittuvaiseksi. Mun ei tarvitse vetää vatsaa sisään eikä miettiä tuliko adverbi oikeaan paikkaan ja oikeassa muodossa.

Voin äitinä olla se mikä olen vikoineni ja puutteineni eikä ole kertaakaan tullut mieleeni, että hän vertaisi mua itseensä tai johonkuhun tuntemaansa äitiin. Hän on tarpeeksi ihminen, jotta tietää että on monta tapaa selvitä ja pärjätä elämässä, ei ole vain yhtä oikeaa tietä päästä perille. Hänellä on laaja sydän, sinne mahtuu perheensä lisäksi eläimet, ystävät ja kadunkulkijat.

Jos hän ei olisi syntynyt tai elämänpolkumme eivät olisi kohdanneet, olisi ollut paljon vaikeampi pyristellä eteenpäin. Olisinko siihen pystynyt? Luulen, että olisin vain jäänyt kellumaan pelastusrenkaan varaan, joka minulle heitettiin. Hän opettaa pikkuhiljaa minua pysymään pinnalla vain toisella kädellä renkaasta kiinnipitäen. Hän kehottaa välillä jopa laskemaan kokonaan irti ja sanoo pitävänsä renkaasta kiinni ja ojentavansa sen mulle heti mikäli tarvitsen.

Olen onnellinen, että hän on tielleni osunut.

Kiitos Sinulle Ihana.

Matami Kiukku

Mistä johtuu että mieliala voi vaihtua todella nopeasti, sekunnissa. Aamulla tunsin itseni melkein ihmiseksi herätessäni. Olen tosin nukkunut 23 - 6.30 ja edellisenä päivänä kevyet päiväunet 9 - 13.30. Lähdin heti aamusta liikkeelle, kävin kiireettömästi kahvilla ja lukemassa kohu-uutiset kilpailevista laulajista. Kävin kaupassa ja tultuani sieltä ulos huomasin että sataa. Sade piiskasi ikävän äkäisesti suoraan kasvoihin. Ja matami Kiukkuhan se sieltä puski ulos silmämunien kautta. Olin varma että hakeutuminen puheliaiden ihmisten pariin helpottaisi. Väärä luulo - olinhan testannut asian muutamaan otteeseen aikaisemminkin. Istuin siellä säädyllisen ajan, kunnes kehtasin lähteä pois. Kotiintulo helpotti ja juuri sitä olin yrittänyt välttää, jotta epämieluisat ajatukset ei pääsisi käsiksi.

Edit 22:22
Postiluukusta tipahti suklaalevy. Oookei, tiedän olevani perso suklaalle, mutta että joku käy tiputtamassa tähän aikaan. Aikaisemmin on tullut säilöntäainepussukkaa ja hiivaa. Silloin olin aivan varma, että osoite on ollut väärä enkä ole asiaa sen enemmän pohtinut, koska on tapahtunut päivällä, kun rappuun pääsee ilman avainta. Jatkoa odotellessa.

A-pu-va

Mun kone temppuiloo. Keskiviikkona hukkasin (luulin) työpöytäni asetukset, kilahdin hieman koskapa en ollut tehnyt kopioita niistä tiedostoista. En käynyt kurkkimassa ennenkuin tänään ja kaikki aukesi aivan kuten pitikin. Outoa jospa pakkanen tai lumi tai uuffomiehet.

Harhaskel

Astuin ovesta ulos hiukan ennen yhdeksää ja vastassa oli ihan ihmeellisen outo kuulakkuus, ei pakkasta siis astettakaan vaan oli valoisaa kuulakkuutta. Hetken oikein pällistelin ympärilleni, että heijastuuko valoisuus jostain ihmisen rakentamasta, mutta ei. Heti - välittömästi - lakkasin toivomasta lunta sen sijaan ajattelin kevättä, siis tulevaa kevättä. Tuulikaan ei tuntunut pahalta. Oli havaittavissa muutos ja sehän tuntui piristävältä.

Eilen nimittäin harhauduin aivan oudoille ajatuspoluille. Katselin kalenterista koululaisten loma-aikoja ja rupesin mielessäni laskemaan aikaa syyslomaan (18.10. - 19.10.07), mietin että siihen ei ole enää kuin kuukausi aikaa. Tiikeri tosin huomautti että nyt eletään tammikuuta, olin pohdiskellut ääneen. Tämä todisti vain pohdiskelumme rakkaan ystäväni kanssa oikeaksi eli lisämunuaiset viestivät aivoilleni tietoa väärästä vuodenajasta.

Akka

Meillä asuu huutava akka !

Eilen se sai oikein kunnon kohtauksen, huutaa kuin hullu jostain pikkuasiasta. Itkee ja huutaa, huutaa ja itkee. Lopuksi vaan itkee. Onneksi Tiikeri ymmärsi mennä toiseen huoneeseen odottamaan hurrikaanin rauhoittumista. Sillä akalla oli ruuanlaitto kesken, mutta onneksi se akka lähti heti sen jälkeen käymään lähikioskilla kahvilla puhkumassa loput ulos. Ihmettelen että se akka ei pitänyt puhuttelua kioskin myyjättärelle, joka kehtasi imuroida kauhean hajuista poistoilmaa puhaltavalla imurilla. Eipä akka ole ennenkään huutanut tai tiuskinut tuntemattomille, nehän saattaisivat vaikka sanoa vastaan.

Millä siitä akasta pääsee eroon lopullisesti ? Minä eksytän akan aina kohtauksen jälkeen metsään häpeämään, mutta se pirulainen löytää joka kerran tiensä takaisin meille. Voisikohan sen paastota ulos, entäs kuivuttaa nestehukkaan tai jos veren laimentaisi todella runsaalla määrällä alkoholia, kuolisikohan se ?

Minä

On niin outoa olla minä. Kuka minä olen ? Miksi nykyisin en tiedäkään kuka olen ja mihin suuntaan pitäisi kulkemani.

Aikaisemmin minuuteni määritti suureksi osaksi eri asiat kuin nykyään. Aikaisemmin esitin minää. Minulla oli ikäänkuin käsikirjoitus, jonka mukaan toimin, tosin en sitä silloin
tietenkään tiennyt tai ymmärtänyt.

Nyt minä on hukassa. Mistä sen rakennan kaikkien näiden käsikirjoitettujen vuosien jälkeen. Minun pitäisi osata haluta. Minun pitäisi osata tehdä päätöksiä, jotka kantavat minua
eteenpäin. Minun pitäisi pystyä muuttumaan, menneestä huolimatta. Minun pitäisi pystyä muuttumaan huolimatta ympäristöni muuttumattomuudesta. Eihän muutokset tietenkään
isoja ole, mutta suunta on aivan päinvastainen kuin aikaisemmin.

Ainoa minkä tiedän varmasti on muutoksen tarpeellisuus. Olen rikkonut minuuteni muutaman menneen vuoden aikana miljooniksi palasiksi ja nyt minulla on vapaus päättää mitkä palat otan mukaan kuvioon ja mitkä jäävät syrjään, ehkäpä lopullisesti.

Sanotaan että rikkominen on nopeampaa kuin kokoaminen, ehkäpä nyt olen v i h d o i n k i n siinä taitekohdassa, jossa tapahtuu suuri ymmärrys. Ymmärrys siitä, että en voi aloittaa kokoamista ennenkuin kaikki palat on irrotettu toisistaan ja lajiteltu. Olen harjoitellut hokemalla tätä ääneen - en voi jouduttaa kokoamista. Yritän nyt jaksaa olla kärsivällinen kootessani - paloja pitää etsiä, sovittaa oikeaan kohtaan ja jopa hieman muokata. Jättäisinkö heti pois palan: hyvin tehty = nopeasti tehty.

Meemi

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.

01. Punainen on lempivärini
02. Omistan auton
03. Minulla on kissa.
04. Seuraan Emmerdalea.
05. Pystyn juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
06. Sain töitä!
07. Conan O'Brian ärsyttää minua
08. Olen aamu-uninen
09. Rakastan suklaata ja salmiakkia
10. Havukasvit ovat kauniita
11. En osaa rullaluistella
12. Näen kummallisia unia
13. Vihreä on lempivärini
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili.
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen.
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä.
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä.
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume.
53. Rakastan dokkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.
56. Omistan yli 500 romaania.
57. Sisustan nukkekotia.
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogiaddikti.
60. Olen neulonut pontson.
61. Olen kummallisten asioiden kerääjä.
62. Tykkään avantouinnista.
63. Koulussa lempiaineeni oli ruotsi.
64. Olen hurahtanut kuntoilukirjoihin.
65. Tykkään naksutella niveliä
67. Harrastan karatea.
68. Rakastan lohikäärmeitä.
69. Kärsin ajoittain migreenistä.
70. Eilen oli hääpäiväni.
71. En ole koskaan juonut kupillistakaan kahvia.
72. Olen löytänyt elämäni miehen/naisen.
73. Rakastan hunaja-juustovoileipiä.
74. Olen opiskelija.
75. Pidän talvesta.
76. Rakastan nettikilpailuja.
77. Nälkäisenä olen hyvin äkäinen.
78. Mukavuudenhaluni voittaa nykyään useammin turhamaisuuteni.
79. Olen laite-/vempainfriikki.
80. Odotan vauvaa.
81. Olen alle 155 cm pitkä.
82. Harrastan joogaa.
83. Olen absolutisti.
84. Olen pelannut luminorsupalloa.
85. Pelaan WoWia.
86. Olen BB-addikti.
87. Aion muuttaa ulkomaille työskentelemään/opiskelemaan.
88. Olen hurahtanut askarteluun.
89. Lupasin monta vaikeaa uudenvuodenlupausta.
90. En tehnyt yhtään uudenvuoden lupausta.
91. En ole ikinä polttanut tupakkaa.
92. Kotonamme puhutaan kahta kieltä
93. Olen uskomaton nainen!
94. Minulla on Pappa-Tunturi
95. Minulla on 3 lasta
96. Minulla on tällä viikolla synttärit.
97. Minulla ei ole koskaan ollut angiinaa.
98. Uskon asioihin joita yleisesti pidetään yliluonnollisina.
99. Harrastan tanssia
100. En ole ollenkaan varma, tuliko tummennettua kaikki kohdat oikein
101. Pidän lumisateesta
102. Omistan siniset sohvat
103. Vaatteiden silittäminen on minulle pakkopullaa.
104. Minulla ei ole siskoa.
105. Minulla on lemmikkitiikeri
106. Keräilen koirakortteja.
107. Valmistun opinahjostani tässä kuussa.
108. Harrastan ristipistoilua
109. Autoni on punainen.
110. Kotini ikkunasta näkyy järvi
111. Olen Lost-addikti
112. Keräilen jääkaappimagneetteja

Uusi alku

Päätin vaihtaa blogini tänne.
Siirtelin aikaisempia kirjoituksia tänne mukanani.

Tarinamaanantai 3.

Olenko tulossa hulluksi ??? Mistä ihmeestä tuo tumma kahvinkeitin on ilmestynyt työpöydälle lomani aikana. Olin toki poissa pari viikkoa, mutta ei muistini ennen ole tällaisia kepposia tehnyt.
Täällä on joku juuri keittänyt kahvit tuolla ’sekasikiö’ keittimellä, sotkenut pannutkin keskenään, hmph. Kuka juo iltakahvit minun luonani omaan tahtiinsa, kun en ole kotona. Hah hah haa, rupeanko soittelemaan ympäriinsä ettet vaan olisi sattunut käymään luonani kaffella. Niin eeen minä ole ollut kotona, mutta..
Pötkähdän sohvalle miettimään kahvittelijaa, joku jolla on avain kotiini. Ponnistan kuitenkin ylös sohvalta tarkastamaan onko käytetyn mukin reunassa huulipunaa. Neiti Etsivä selvitti asian tai pikemminkin tumman purppura huulipuna kavalsi kahvittelijan. Ovikello kilahtaa samaan aikaan kun avain jo kiertyy lukossa. Sofi tulla kopsuttelee naskalikoroissaan keittokomeron ovelle ja kertoo varanneensa meille pöydän Taivaasta.

Kuultua

" Kiireet on nyt ohi ", kuulin vanhemman miehen toteavan.

Töksäys

Miksi annan muiden sanomisten vaikuttaa niin paljon omiin tuntemuksiini? Ja ennen kaikkea niiden negatiivisten sanomisten. Osaisinko jättää töksäytykset omaan arvoonsa, osaisinko. Kuinka ne kuittaisin; nauramalla, olemalla välinpitämätön ? Vai yrittäisinkö muuttaa jo omaa ennakkoasennettani, en odottaisikaan mitään muuta kuin mitätöintiä.

Ei. Ei ja E I.

Enhän nyt voi varautua kuulemaan mitätöintiä, kun olen harjoittelemassa siitä pois. Tilanteet on selvitettävä ja tilanteiden on selvittävä olemalla se minä, joka tuntee ja loukkaantuu. Mitäpä jos harjoittelisinkin sanomaan ääneen sen miltä minusta ihan oikeasti syvällä sisimmässä tuntuu. Heureka, voisiko se olla noin yksinkertaista. Miten pystyisin siihen tänään, enhän pystynyt siihen eilen enkä viime kuussa. Minun täytyy oppia, minun täytyy opetella. Minä pystyn siihen, harjoittelen ja harjoittelen, kunnes osaan. En halua kuunnella töksäytyksiä hymyillen, eikä minun tarvitse. Minä voin itse määrätä mitä minulle sanotaan ja kuinka se sanotaan !

Eihän lähimmät ihmiset voi suoruudesta loukkaantua, sitähän hekin tarjoavat minulle töksäyttelyllään. Kieltäydyn nimittäin uskomasta että he töksäytyksillään HALUAVAT minua loukata. En usko kenenkään haluavan olla niin ilkeä.

Kai he uskovat töksäyttelevän ja jäykän kylmäkiskoisen tyylin herättelevän minut tähän maailmaan. Jospa he kuvittelevat minun näkevän ‘unta’. Minut saa hereille ainoastaan pudottamalla sängystä. Kun mahdoton tehtävä on suoritettu, he voivat pikaisesti palata jatkamaan normaalia elämäänsä.

Hän

Istun moottoripyörän päällä takanasi, pidän kiinni sinusta, kädet tiukasti ympärilläsi. Ympärillä tumma yö, edessä mutkainen tie ja yllä tähtinen taivas. En tiedä mihin olemme menossa, mutta se ei häiritse, sillä luotan täysin siihen että sinä tiedät,tunnet tien. Nautin vain lämpimästä yöilmasta kasvoillani ja ilmavirrasta hiuksissani. Olemme nähtävästi lähestymässä asutusta, sillä nyt tietä reunustavat katuvalot.

Ah ihanaa, saavumme luolabaariin.
Olen käynyt siellä aikaisemminkin, mutta toisessa seurassa.

Sisällä odottaa jotain mitä en millään olisi voinut arvata. Hän, joka ei muka hempeile eikä romantisoi, on etukäteen käynyt varaamassa meille paikat, tilaamassa juomat ja järjestänyt kukankin siihen tiskille. Vain ja ainoastaan minua varten, vain ja ainoastaan minua ilahduttaakseen ja osoittaakseen minulle kuinka paljon minusta välittää.

Hän myös tanssii minulle tai oikeammin itselleen, purkaa tuntojaan. Istumme luolabaarissa kunnes se suljetaan. Siirrymme ulos jatkamaan juttelua,kunnes aurinko nousee ja taikoo pikkuhiljaa sataman veneet esiin.

Pyörän selkään. Juuri auenneesta leipomosta lämmin patonki mukaan ja suunta hänen luokseen aamupalaa valmistamaan. Tunnen itseni tärkeäksi ja rakastetuksi. Minäkin rakastan häntä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koko nuoruuteni palolla.